Johann Andreas Wagner (21. maaliskuuta 1797 Nürnberg – 17. joulukuuta 1861 München) oli saksalainen eläintieteilijä, arkeologi ja paleontologi, joka tunnetaan lähinnä varhaisista dinosaurusten, pterosaurien ja muinaisten lintujen tutkimuksistaan.[1]
Wagner oli Münchenin yliopiston professori ja Zoologische Staatssamm-kokoelman (kansallinen eläintieteellinen kokoelma) kuraattori vuodesta 1849 alkaen. Hän sai tohtorin arvon 1826 ja luennoi myös Erlangenin yliopistossa.[1]
Matkoillaan Pikérmin fossiililöytöalueilla Kreikassa Wagner tunnisti mastodonttien, Deinotheriumin, Hipparionin, kahden kirahvilajin ja antilooppien fossiileja. Hänen yhteistyönsä Johannes Rothin kanssa näiden tutkimisessa johti merkittävän paleontologian alan oppikirjan Die fossilen Knochenüberreste von Pikermi in Griechenland ("Wagner & Roth") julkaisuun.[2][3]
Wagnerin kolmiosainen monografia Die Geographische Verbreitung der Säugethiere Dargestellt, joka julkaistiin 1844–1846, oli varhainen yritys selvittää kuinka vanhan ja uuden mantereen eläimistön samankaltaisuudet voisivat johtua mantereiden ilmastojen samankaltaisuudesta, etenkin korkeilla leveyspiireillä.[1]