Johannes Virolainen (31. tammikuuta 1914 Viipurin maalaiskunta – 11. joulukuuta 2000 Lohja) oli suomalainen poliitikko ja valtioneuvos, joka edusti Maalaisliittoa (sittemmin Keskustapuoluetta).[1] Virolainen kuului sotien jälkeisen ajan merkittävimpiin suomalaisiin poliitikkoihin. Hän toimi Keskustapuolueen puheenjohtajana vuosina 1964–1980, Suomen pääministerinä 1964–1966, ulkoministerinä 1954–1956, 1957 ja 1958, valtiovarainministerinä 1972–1975 sekä useasti opetusministerinä ja maatalousministerinä. Hän oli myös eduskunnan puhemiehenä vuosina 1966–1968 ja 1979–1983 sekä puolueensa presidenttiehdokkaana vuoden 1982 vaaleissa.
Virolainen on toiminut Suomessa toiseksi pisimpään kansanedustajana, yhteensä 42 vuotta vuosina 1945–1983 ja 1987–1991. Hän edusti aluksi Kymen läänin vaalipiiriä ja vuodesta 1958 Uudenmaan läänin vaalipiiriä. Valtiopäivinä mitattuna hän on 43 valtiopäivillään neljäntenä.[2] Hän on myös Suomen pitkäaikaisin ministeri yhteensä 6 169 ministeripäivällään.[3]