Kaarle I | |
---|---|
Englannin kuningas | |
Valtakausi | 27. maaliskuuta 1625 – 30. tammikuuta 1649 |
Kruunajaiset | 2. helmikuuta 1626 |
Edeltäjä | Jaakko I |
Seuraaja |
Kaarle II (de jure) Oliver Cromwell (de facto) |
Skotlannin kuningas | |
Valtakausi | 27. maaliskuuta 1625 – 30. tammikuuta 1649 |
Kruunajaiset | 18. kesäkuuta 1633 |
Edeltäjä | Jaakko VI |
Seuraaja | Kaarle II |
Syntynyt |
19. marraskuuta 1600 Dunfermlinen palatsi, Fife, Skotlanti |
Kuollut |
30. tammikuuta 1649 (48 vuotta) Lontoo, Englanti |
Puoliso | Henrietta Maria |
Lapset |
Kaarle Jaakko Kaarle II Maria Jaakko II Elisabet Anna Katariina Henrik Henrietta Anne |
Suku | Stuart |
Isä | Jaakko I |
Äiti | Anna Tanskalainen |
Uskonto | anglikaani |
Nimikirjoitus |
Osa artikkelisarjaa |
Anglikanismi |
---|
Kaarle I (Charles I) (19. marraskuuta 1600 – 30. tammikuuta 1649) oli Englannin, Skotlannin ja Irlannin kuningas vuosina 1625–1649. Hän oli edellisen kuninkaan, Jaakko I:n ja Anna Tanskalaisen poika. Kaarlen hallituskautta leimasivat kiistat ja valtakamppailu parlamentin kanssa. Uskontokysymyksissä Kaarle kannatti seremoniallista ”korkea-anglikaanisuutta”, joka edusti tavallaan keskitietä katolisuuden ja tiukan linjan protestanttisuuden välillä. Se suututti puritaaneja, jotka halusivat viedä Englannin uskonpuhdistuksen huomattavasti anglikaaneja pitemmälle ja syyttivät Kaarlea pyrkimyksestä palauttaa katolisuus.
Parlamentti ei suostunut rahoittamaan Kaarlen sotia Espanjaa ja Ranskaa vastaan, mistä syystä Kaarle otti rahoituksen muun muassa pakkolainoina parlamentin päätösvallan ohi. Parlamentti oli huolissaan saavutetusta asemastaan, jonka mukaan kuningas ei saanut säätää uusia veroja ilman parlamentin lupaa, ja julkaisi Petition of Rights -valituskirjelmän, jossa vedottiin osin jo Magna Cartasta periytyviin kansalaisoikeuksiin. Kaarle hallitsi tämän jälkeen 11 vuotta ilman parlamenttia, mutta kun Kaarlen toimien seurauksena Skotlanti miehitti Englannin pohjoisosat vaatien suuria lunnaita tai sotakorvauksia, oli parlamentti jälleen kutsuttava kokoon rahoituksen saamiseksi.
Vuonna 1640 koolle kutsutun niin sanotun pitkän parlamentin ja Kaarlen välit kriisiytyivät Kaarlen yritettyä muun muassa vangita viisi vastustajaansa alahuoneessa. Tämä johti lopulta Kaarlen ja parlamentin kokoamien joukkojen väliseen Englannin sisällissotaan 1642. Skotlannin asetuttua parlamentin puolelle Kaarle lopulta antautui 1646, ja hänet vangittiin. Hän pakeni vankilasta seuraavana vuonna ja yritti aloittaa uuden sisällissodan. Sen kuihduttua Kaarle tuomittiin kuolemaan ja teloitettiin 1649. Valtaan nousi nyt parlamentin valiojoukkoja johtanut puritaani Oliver Cromwell.