Kalevanpojat eli Kalevinpojat ovat itämerensuomalaisen kansanperinteen tuntemia muinaisia jättiläisiä. Kalevanpoikien toiminnalla selitetään monia poikkeuksellisia luonnonmuodostelmia, kuten kivien sijaintia. Esimerkiksi Mikael Agricolan mukaan Kalevanpojat olisivat niittäneet valtavia niittyjä yhdessä yössä: "Caleuanpoiat / Nijttut ja muudh löit".[1] Hänen jumalaluettelossaan vuodelta 1551 Kalevanpojat listataan viimeisinä hämäläisten jumalista.
Kalevanpojat tunnetaan jättiläisinä ja sankareina myös Virossa.[1] Viron kansalliseepoksessa, kalevalamittaa lähellä olevaan runomittaan kirjoitetussa Kalevipoegissa, Kalevanpojat ovat kuninkaanpoikia. Eräitä Viron muinaislinnoja kutsutaan Kalevanpojan sängyksi (Kalevipoja säng).
Saamelaiset ovat nimenneet 'Kallanpoikien' (Gállábártnit) mukaan tähdistöjä ja pitäneet heitä suksien keksijöinä.
Kalevanpojat tunnetaan myös myöhemmässä, kristinuskon sävyttämässä suomalaisessa mytologiassa, usein pahoina tai arvaamattomina jättiläisinä, jotka saattoivat kaataa viljan tai metsänkin kumoon.
Aiemmissa kertomuksissa kalevanpojista heidät kuvataan kuitenkin inhimillisinä sankarihahmoina. Väinämöisen, Ilmarisen, Joukahaisen, Kullervon ja Lemminkäisen sanotaan olevan kalevanpoikia.[2] Historiantutkija Aulis Ojan vuonna 1969 esittämän spekulatiivisen hypoteesin mukaan termi olisi alkujaan tarkoittanut ehkä yläluokkaista soturia, jotka kirkon ja vieraan vallan vastaisina raivattiin perusteellisesti uuden järjestyksen tieltä.
Kalevanpojat olivat myös kertomuksissa maan muinaisia asuttajia. He poistuivat kivellä soutaen, kun kristinusko levittäytyi heidän mailleen. Joskus tarvittiin pappeja manaamaan heitä pois. Hieman samaan tapaan poistui kristinuskon tieltä Väinämöinen veneellään.
1700-luvulla elänyt kansanperinteiden keräilijä Kristfrid Ganander kertoi Mythologia Fennicassa 1785 kalevanpoikien olleen Kalewa-nimisen jättiläisen 12 vahvaa poikaa jotka rakensivat linnoja eripuolille Suomea. Nimeltä Ganander mainitsee kuusi sekä myös heidän asuinpaikkakuntansa: Hiisi (Paltamo), Ilmarinen (Häme), Wäinämöinen (Suomi), Liekiöinen (Savo), Soini (Liminka) ja Kihawanskoinen.[3] Myös muita luetteloita Kalevanpojista ovat varhaiset kansanperinteen kerääjät merkinneet muistiin tai luoneet. Erään väitteen mukaan Kalevan kahdestatoista pojasta syntyi kaksitoista eläinradan tähtikuviota.
- ↑ a b Risto Pulkkinen: Suomalainen kansanusko, s. 97–98. Gaudeamus, 2014.
- ↑ Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, s. 226–227. SKS, 2019.
- ↑ Kristfrid Ganander: Mythologia Fennica. Recallmed Oy 1995. ISBN 951-9221-72-7. Sivut 48 ja 49.