Kasaarien kaanikunta |
|
---|---|
650–969 |
|
Pääkaupunki |
Balanjar (650–720) Semender (720–750) Itil (750–969) |
Uskonnot | tengrismi, juutalaisuus, islam, kristinusko |
Kieli | kasaari |
Edeltäjät | Länsiturkkilainen kaanikunta ja Suur-Bolgaria |
Seuraajat | Alania ja Volgan Bolgaria |
Kasaarien kaanikunta (650–969) oli varhaiskeskiaikainen valtio, jonka perusti kasaarien paimentolaiskansa. Kasaarien kaanikunta syntyi eroamalla Länsiturkkilaisesta kaanikunnasta. Kasaarien kaanikunta hallitsi suurimmillaan Kaukasiaa, Volga-joen ala-ja keskijuoksua, nykyisen Kazakstanin luoteisosia, Asovanmeren rantoja, Krimin itäosia sekä Itä-Euroopan aro- ja metsäaroseutuja Dnepr-joelle asti. Kaanikunnan keskus sijaitsi aluksi nykyisen Dagestanin rannikkoseudulla, myöhemmin Volgan alajuoksulla. Osa hallitsevasta eliitistä kääntyi juutalaiseen uskoon. Osa itäslaavilaisista heimoista oli kasaarien liittolaisia ja maksoi veroja kasaareille. Kasaarien kaanikunta tuhoutui Kiovan Rusin kanssa käytyjen sotien seurauksena 900-luvun lopulla.