Katarina Eskola (o.s. Haavio, s. 26. kesäkuuta 1940)[1] on suomalainen kulttuurintutkija.
Eskola kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1960 ja valmistui valtiotieteen kandidaatiksi vuonna 1964.[1] Hän työskenteli lehtitoimittajana vuosina 1964–1972, minkä jälkeen hän aloitti tutkijanuransa. Vuonna 1983 hän aloitti työskentelyn Jyväskylän yliopiston Nykykulttuurin tutkimuskeskuksessa, jota johti vuoteen 2005 asti.[1] Eskola nimitettiin Helsingin yliopiston sosiologian dosentiksi vuonna 1984 ja Jyväskylän yliopiston sosiologian dosentiksi vuonna 1988 . Vuonna 2001 Eskola nimitettiin nykykulttuurin professoriksi ja hän jatkoi tehtävässä eläkkeelle jäämiseensä vuonna 2005 asti[1].
Suomen tietokirjailijat ry palkitsi Eskolan Tietokirjailijapalkinnolla vuonna 2002.[2]
Eskolan vanhemmat olivat Martti Haavio ja Elsa Enäjärvi-Haavio.[3]
- ↑ a b c d Uusitorppa, Harri: 80-vuotias | Katarina Eskola on jo koonnut kulttuurivaikuttajavanhempiensa keskinäiset kirjeet yli 3000-sivuiseksi kirjasarjaksi, ja oman suvun vaiheet kiehtovat häntä yhä Helsingin Sanomat. 26.6.2020. Viitattu 18.7.2020.
- ↑ Tietokirjailijapalkitut
- ↑ Susi, Pauliina: Opettajan mieliksi Yliopisto-lehti 10/1996. Viitattu 10.3.2016.