Mitalit | |||
---|---|---|---|
Katarina Witt (2014) | |||
Maa: Itä-Saksa | |||
Naisten taitoluistelu | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Sarajevo 1984 | yksinluistelu | |
Kultaa | Calgary 1988 | yksinluistelu | |
MM-kilpailut | |||
Kultaa | Ottawa 1984 | yksinluistelu | |
Kultaa | Tokio 1985 | yksinluistelu | |
Kultaa | Cincinnati 1987 | yksinluistelu | |
Kultaa | Budapest 1988 | yksinluistelu | |
Hopeaa | Kööpenhamina 1982 | yksinluistelu | |
Hopeaa | Geneve 1986 | yksinluistelu |
Katarina Witt (s. 3. joulukuuta 1965 Staaken, Itä-Saksa) on entinen saksalainen taitoluistelija ja kaksinkertainen olympiavoittaja. Hän edusti urallaan Itä-Saksaa. Hänet tunnettiin aktiiviaikanaan yleisesti nimellä "Kati".
Witt voitti urallaan olympiakultaa 1984 Sarajevossa sekä 1988 Calgaryssä. Hän oli ensimmäinen naistaitoluistelija, joka puolusti menestyksekkäästi olympiakultaansa sitten Sonja Henien[1]. Lisäksi hänellä on neljä maailmanmestaruutta ja kuusi Euroopan-mestaruutta.
Witt aloitti vuonna 1988 ammattilaisuran, joka oli harvinaista itäsaksalaisille urheilijoille. Hän kierteli Yhdysvalloissa toisen olympiavoittaja Brian Boitanon kanssa. Heidän show’nsa "Witt and Boitano Skating" (”Witt ja Boitano luistelemassa”) oli niin suosittu, että ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen Madison Square Garden oli loppuunmyyty jääshow’ssa.
Lillehammerissa 1994 Witt palasi olympiajäille, nyt jälleenyhdistyneen Saksan edustajana. Hän sijoittui kisoissa seitsemänneksi. Wittin esiintyminen oli enemmän iloitsemisesta vapaasta Itä-Saksasta kuin voittotaistelusta. Hänen vapaaohjelmansa musiikki herätti huomioita, sillä se oli sovitus Pete Seegerin kappaleesta ”Where Have All the Flowers Gone”. Esitys oli taiteellisesti vakuuttava ja se sisälsi ajatuksen rauhasta Sarajevoon.
Uran jälkeen Witt on saanut huomattavasti tunnustuksia. Vuonna 1995 hänet valittiin World Figure Skating Hall of Fameen. Lisäksi hänet on äänestetty muun muassa vuosisadan suosituimmaksi naistaitoluistelijaksi.