Kekri, myös keyri tai köyri, köyry, kööri on perinteinen suomalainen syysjuhla, jonka juuret ovat eurooppalaisessa maatalouskulttuurissa.[2] Kekriä vietettiin alun perin maanhaltijan eli pellonviljelyä ja karjan hedelmällisyyttä turvanneen Kekri-jumalan kunniaksi.[3][4][5][6]
Kekrillä ei ole alkujaan ollut vakinaista kalenteriin sidottua ajankohtaa, vaan se määräytyi kulloisenakin vuonna maatalon syystoimien loppumisen mukaan. Kekrin aika alkaa mikkelinpäivästä ja jatkuu pyhäinmiestenpäivään, eli se alkaa 29. syyskuuta ja päättyy lauantaihin, joka ajoittuu 31. lokakuuta – 6. marraskuuta.[7][4] Kekriä on juhlittu Suomessa jo ennen 1000-lukua, jolloin siihen alkoi hiljalleen liittyä kristillisiä piirteitä.[8] Kekri oli monin paikoin joulua ja pääsiäistäkin tärkeämpi juhla vielä 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.[2][8][5]
Vanhastaan ajateltiin, että kekristä alkaa uusi sato- ja karjanhoitovuosi, joten isännät kutsuivat torpparinsa kekriaterialle. Kekrista alkoi palvelijoiden vapaaviikko ja mahdollinen uuden talon etsintä. Kekri-, köyri-, kööri- ja keyri-sanoilla on tarkoitettu myös jonkin ajanjakson päättymistä, viimeiseksi jäänyttä tai pelättiä.[9]
Kekrin vakavampi osuus oli omistettu vainajille ja silloin oli käyttäydyttävä hillitysti. Kekrin toisen päivän perinteisiin kuului niin sanottu kekrin kiertäminen eli manalasta tulleiden naamareihin ja nurin käännettyihin turkkeihin pukeutuneiden kekrittärien, köyrihönttämöiden tai köyripukkien kulkeminen taloissa vaatien kestitystä uunin särkemisen uhalla. Kekritulia poltettiin paikoin haltiain houkuttelemiseksi. Kekritulilla tanssittiin ja pidettiin hauskaa.[9]
- ↑ Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettäfinnaei löytynyt - ↑ a b Kekri ja pyhäinpäivä Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ Kekri web.archive.org. 16.7.2012. Suomen kansallismuseo. Arkistoitu 16.7.2012. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ a b Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto: Vanhoista merkkipäivistä sekä kansanomaisesta talous- ja sääkalenterista enteineen, s. 294–300. 4 painos. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-01041-7
- ↑ a b Kekristä jouluun www.jyu.fi. Viitattu 26.12.2021.
- ↑ Haavio, Martti: Suomalainen mytologia. Porvoo Helsinki: WSOY, 1967.
- ↑ Tietojätti 2000, s. 372, 540, 696. (Kekri,Mikkelinpäivä, Pyhäinpäivä) Helsinki, Jyväskylä: Gummerus, 1999. ISBN 951-20-5809-X
- ↑ a b Kekristä alkoi kissaviikko – Suomessakin oli riehakas, kepposteleva ja viinanhuuruinen "halloween", kunnes kansakoulu painoi sen unohduksiin Yle Uutiset. 31.10.2021. Viitattu 6.11.2021.
- ↑ a b Viittausvirhe: Virheellinen
<ref>-elementti; viitettämuseovirastoei löytynyt