Kirjeenvaihtaja tai ulkomaankirjeenvaihtaja on lehden, televisioyhtiön tai muun joukkoviestimen toimittaja tai avustaja, joka asuu ulkomailla ja lähettää sieltä raportteja ja juttuja toimitukseen.[1][2]
Kirjeenvaihtajien näkyvintä työtä ovat televisio- ja radiolähetysten suorat kuva- ja ääniraportit tapahtumapaikoilta, mutta medioiden kirjeenvaihtajat tekevät myös paljon taustatyötä kuten haastatteluja ja tutkimustyötä omiin ja muiden toimittajien laatimiin juttuihin.[3] Vaarallisinta kirjeenvaihtajan työtä on toimia sotakirjeenvaihtajana eli reportterina konfliktialueella.[4]
Vanhentunut ammattinimike on peräisin ajoilta, jolloin nopein tapa välittää sanomia oli kirjeinä postitse.[5] Myös sanomalehtien julkaisumaan eri kaupungeissa toimivia paikallistoimittajia tai avustajia voidaan kutsua kirjeenvaihtajiksi.
Kirjeenvaihtajan paikalliset olot tuntevaa apulaista kutsutaan toimittajaslangissa fikseriksi.[6]
Tiedotusvälineen palkkalistoilla olevien, kotimaasta lähetettyjen työntekijöiden sijasta ulkomaankirjeenvaihtajat ovat yhä useammin ulkomailla tilapäisesti tai pysyvästi asuvia freelancereitä, joille maksetaan juttujen määrän mukaan. Kirjeenvaihtajan sijasta heistä käytetään usein nimitystä avustaja. Yleisradion ulkomaanavustaja sai yhdestä suorana puhelinraporttina annetusta jutusta taustatöineen vuonna 2004 noin 160 euroa. Itse ideoidusta, kuvatusta ja editoidusta tv-uutisjutusta palkkio oli runsaat 300 euroa.[7]