Kollaasi

Kollaasi on tekniikka, jossa erilaisia materiaaleja yhdistetään samaan teokseen. Nimi tulee ranskan verbistä coller (liimata) ja tekniikka on syntynyt 1900-luvun alun kubistien parissa. Kollaasi voi olla myös kolmiulotteinen eli veistos, jota kutsutaan myös assemblaasiksi.

Kollaasiin voi käyttää lähes millaisia liimattavia materiaaleja tahansa, kuten sanomalehteä, pahvia, kankaita, hiekkaa, jouhia, puuta, esineitä, pigmenttejä ja niin edelleen. Yleisin käytetty materiaali on kuitenkin paperi. Liimojen lisäksi kollaasin sideaineena käytetään nykyisin yleisesti akryylimediumeja. Raja kollaasin ja sekatekniikan välillä on usein epäselvä.

Esinekollaaseihin eli assemblaaseihin on erikoistunut oululainen Reijo Hukkanen, jonka teoksia on kutsuttu materiaalirunoudeksi.^[1]

Peter von Bagh esittää väitöskirjassaan Peili jolla oli muisti (2002), että kollaasi on elokuvallisen koosteen eli kompilaation laajempi lajiyhteys. Kyseessä on 1900-luvun tyypillinen taiteellinen tekniikka, joka sai kiteytyneet, ilmaisevat kasvonsa ensiksi 1910-luvun alun maalaustaiteessa ja sitten ”kuin ketjureaktiossa” muissakin taiteissa.^[2] Kollaasin murros sijoittuu ensimmäistä maailmansotaa edeltäviin vuosiin, mutta kollaasin historiaa tutkinut von Bagh toteaa, että "idea jatkoi voimakasta kulkua seuraavien parin vuosikymmenen ajan ja kulki läpi keskeisten uusien suuntauksien (kubismi, futurismi, eri kaupunkien nimissä kulkevat dadat, surrealismi, suprematismi, fotomontaasi) ja myös monien keskeisten taiteilijoiden (Braque, Picasso, Duchamp, Ernst) tuotannon".^[3]

1. ↑ Anna Poranen: Materiaalirunoutta ja yllätyksiä. (arvostelu) Taide. 6/2006. Kustannus OY Taide. Arkistoitu 12.12.2012. Viitattu 7.5.2011.
2. ↑ Peter von Bagh: ”Johdanto”, Peili jolla oli muisti, s. 16. SKS, 2002.
3. ↑ Peter von Bagh: ”Kolmas luku”, Peili jolla oli muisti, s. 71. SKS, 2002.