Konjugaattihappo

Konjugaattihappo BH⁺ on Brønsted–Lowry-happoemästeorian mukaisesti molekyylilajike, joka muodostuu emäksen vastaanottaessa protonin hapolta. Vastaavasti konjugaattiemäs A^- on lajike, joka muodostuu hapon HA luovuttaessa protonin emäkselle. Happo ja sen konjugaattiemäs tai emäs ja sen konjugaattihappo muodostavat konjugaattihappo-emäsparin. esimerkiksi ammoniakki kykenee vastaanottamaan protonin, jolloin siitä muodostuu sen konjugaattihappo eli ammoniumioni ja vetykloridin protolysoituessa muodostuu siitä kloridi-ioni, joka on vetykloridin konjugaattiemäs. Konjugaattihappo on yhden alkeisvarauksen verran positiivisemmin varautunut kuin emäs, josta se on muodostunut ja konjugaattiemäs on yhden alkeisvarauksen verran negatiivisemmin varautunut kuin happo, josta se on muodostunut.^[1][2][3]

Konjugaattihappo on nimensä mukaisesti hapan eli voi luovuttaa protonin ja konjugaattiemäs kykenee protonin vastaanottoon. Konjugaattihapon tai -emäksen vahvuus riippuu siitä, ovatko ne muodostuneet vahvasta vai heikosta haposta tai emäksestä. Vahvat hapot tai emäkset muodostavat hyvin stabiilin konjugaattiemäksen tai -hapon, ja nämä ovat tyypillisesti happoina tai emäksinä heikkoja. Vastaavasti heikosta haposta tai emäksestä muodostuu vahva konjugaattiemäs tai -happo.^[1][4][5] Puskuriliuokset koostuvat tyypillisesti hapon ja sen konjugaattiemäksen muodostamasta parista^[6].

1. ↑ ^{a b} Steven S. Zumdahl, Susan A. Zumdahl: Chemistry, s. 640. (8. painos) Brooks Cole, 2008. ISBN 978-0-495-82992-8 (englanniksi)
2. ↑ Leila Kotama ja Antti Kivinen: Suomalaisten Kemistien Seuran sanastotoimikunnan julkaisuja nro 5: Fysikaalisen orgaanisen kemian sanasto, s. 32. Suomen Kemian Seura, 1983. ISBN 951-9223-20-7 (englanniksi)
3. ↑ Conjugate acid–base pair IUPAC GoldBook. IUPAC. Viitattu 20.4.2017. (englanniksi)
4. ↑ Frederick A. Bettelheim, William H. Brown, Mary K. Campbell, Shawn O. Farrell: Introduction to General, Organic and Biochemistry, s. 244. Cengage Learning, 2009. ISBN 978-0495391128 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2017). (englanniksi)
5. ↑ Michael B Smith: Organic Synthesis, s. 20–35. Academic Press, 2011. ISBN 9781890661403 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2017). (englanniksi)
6. ↑ John Kenkel: Analytical chemistry for technicians, s. 113. CRC Press, 2003. ISBN 9781566705196 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.4.2017). (englanniksi)