Konsertto

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Konsertto on soitinsolistille tai -solisteille ja orkesterille sävelletty teos, joka syntyi barokin ajan Italiassa 1600-luvulla. Konserttoja on sävelletty kaikille orkesterin soittimille, mutta piano- ja viulukonserttoja on sävelletty määrällisesti eniten, ja monet tunnetuimmista konsertoista ovat juuri piano- tai viulukonserttoja.

Konsertolle vakiintui kolmiosainen muoto barokin aikakaudella, kun Antonio Vivaldi sävelsi lähes 500 konserttoa, joista useimmat olivat kolmiosaisia. Ensimmäinen osa on yleensä sonaattimuotoinen ja nopeahko, toinen osa hidas ja kolmas osa nopea finaali.

Solistin ja orkesterin suhteellinen painoarvo vaihtelee eri teoksissa, mutta solistilla on konsertissa aina hyvin merkittävä osa, ja usein konsertoissa säveltäjä pyrkii ottamaan mahdollisimman paljon irti soolosoittimen mahdollisuuksista. Varhaisimmissa konsertoissa barokin ja klassismin ajalla solistin erotti orkesterista solistin virtuoosisuus, eli käytännössä nopeat juoksutukset, jotta solisti kuuluisi orkesterin yli. Etenkin pianokonsertoissa myöhemmillä ajalla on ollut mahdollista haastaa pianolla orkesterin volyymi, sillä pianon kehittyessä etenkin sen dynaaminen skaala on laajentunut erityisesti voimakkaasta päästä.

Konsertot sisältävät usein kadensseja, solistin yksin esittämiä taiturillisia osia. Etenkin klassisella ajalla oli tapana, että solisti itse teki kadenssin tai improvisoi sen konsertissa. Myöhempinä aikoina säveltäjät ovat itse säveltäneet kadenssin kiinteäksi osaksi teosta. Oman kadenssin soittaminen klassisessa konsertossa on nykyään harvinaista, ja usein esimerkiksi Mozartin konsertoissa esitetään Mozartin itsensä kadenssia tai jos sellaista ei ole saatavilla, niin esimerkiksi Beethovenin kadenssia.