Kontti on tavarankuljetussäiliö,[1] jota voidaan siirtää kuljetusvälineestä toiseen ilman sisällön uudelleenlastausta. Se on myös rahtitavaraliikenteen mittayksikkö, joka vastaa kahdenkymmenen jalan pituista konttia. Kontteja voidaan käyttää kuljetuskontin lisäksi myös sisältä varusteltuina parakkeina toimisto- ja muina työtiloina.
Kontti on yksi tärkeimmistä logistisista innovaatioista ja sitä voidaan pitää yhtenä tärkeimmistä 1900-luvun keksinnöistä. Kontti otettiin käyttöön vuonna 1956. Vuonna 2015 merikuljetuksissa noin 90 prosenttia irtotavaralastista kuljetetaan konteissa ja koko meriliikenteestä yli 60 prosenttia on konttiliikennettä. Konttialuksia on yli 6 000. Vuosittain kontit tekevät noin 200 miljoonaa matkaa ja kontteja on liikenteessä merellä 20 miljoonaa. Yhteensä kontteja on noin 530 miljoonaa. Konttiliikenteestä noin 25 prosenttia tapahtuu Kiinassa, jossa sijaitsee myös maailman suurin konttisatama, Shanghain satama. Kiinassa myös valmistetaan 95 prosenttia konteista. Suurin konttivarustamo on Maersk Line.[2]
Kontit valmistetaan useimmiten teräksestä tai alumiinista. Kontteja käytetään maantie-, rautatie-, lento- ja merikuljetuksissa.[2] Ne on suunniteltu pinottaviksi, helposti siirreltäviksi ja helposti kuljetusvälineeseen kiinnitettäviksi. Yleisin konttityyppi on kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) määrittelemä ja luokittelema ISO-kontti. Se on maailmanlaajuisesti käytetyin ja joukkotuotannosta johtuen halpa kuljetusyksikkö. Lentorahdin kuljettamiseen on omat konttityyppinsä.