Kreikan kuningaskunta Βασίλειον της Ελλάδος |
|
---|---|
1832–1924 ja 1935–1973 |
|
Valtiomuoto |
absoluuttinen monarkia (1832–1843) perustuslaillinen monarkia (1843–1924 ja 1935–1974) |
Kuningas |
Ensimmäinen: Otto I (1833–1862) Viimeinen: Konstantin II (1964–1973) |
Pääkaupunki |
Náfplio (1832–1834) Ateena (1834–1924, 1935–1941, 1944–1973) |
Uskonnot | kreikkalaisortodoksisuus |
Viralliset kielet | kreikka |
Valuutta | Kreikan drakma |
Tunnuslause | Elefthería í thánatos |
Kansallislaulu | Ýmnos eis tin Eleftherían |
Edeltäjä | Osmanien valtakunta |
Seuraaja | Kreikan sotilasjuntta |
Kreikan kuningaskunta (kreik. Βασίλειον τῆς Ἑλλάδος, Vasíleion tīs Elládos) oli vuonna 1832 Lontoon konferenssissa perustettu valtio. Kreikka julistautui itsenäiseksi 7. toukokuuta 1832 käytyään vapaussotaa Turkin Osmanien valtakuntaa vastaan vuodesta 1829. Kreikan kuningaskunnan täysi itsenäisyys tunnustettiin kansainvälisesti Konstantinopolin rauhassa vuonna 1832. Sitä edelsi vapaussodasta seurannut lyhytaikainen tasavalta.
Vuoteen 1843 kuningas hallitsi yksinvaltiaana (absoluuttinen monarkia). Syyskuussa 1843 syntyi levottomuuksia, joiden rauhoittamiseksi kuningas Otto I suostui kutsumaan kaksikamariset valtiopäivät koolle ja hyväksymään maalle perustuslain.
Kuningaskuntana Kreikka oli vuoteen 1924, jolloin monarkia lakkautettiin vuoden 1924 kansanäänestyksellä, ja perustettiin toinen helleenien tasavalta. Kreikka palasi monarkiaan uudella vuoden 1935 kansanäänestyksellä ja uudelleen tasavallaksi sotilasjuntan aikana järjestetyllä vuoden 1974 kansanäänestyksellä.