Kuningasarkontti (m.kreik. ἄρχων βασιλεύς, arkhōn basileus), yleensä vain basileus (βασιλεύς, ”kuningas”), oli antiikin Ateenassa erään arkontinviran nimitys, joka oli seremoniallinen jäänne Ateenan kuninkaista. Hän toimi alun perin valtion muodollisena päämiehenä, kun taas myöhemmässä vaiheessa hänellä säilyivät lähinnä kuninkaalta perityt uskonnolliset tehtävät. Kuningasarkontti oli yksi Ateenan kolmesta pääarkontista eponyymiarkontin ja polemarkin ohella.[1][2]