Kustaa II Aadolf | |
---|---|
Ruotsin kuningas | |
Valtakausi | 30. lokakuuta 1611 – 6. marraskuuta 1632 |
Kruunajaiset | 12. lokakuuta 1617 |
Edeltäjä | Kaarle IX |
Seuraaja | Kristiina |
Syntynyt |
9. joulukuuta 1594 Tukholma, Ruotsi |
Kuollut |
6. marraskuuta 1632 (37 vuotta) Lützen, Saksin vaaliruhtinaskunta |
Puoliso | Brandenburgin Maria Eleonoora |
Lapset |
Kustaa Kustaanpoika Kristiina |
Suku | Vaasa |
Isä | Kaarle IX |
Äiti | Holstein-Gottorpin Kristiina |
Uskonto | luterilainen |
Nimikirjoitus |
Kustaa II Aadolf (Gustav II Adolf, 9. joulukuuta 1594 Tukholma – 6. marraskuuta 1632 Lützen juliaanisen kalenterin mukaan) oli Ruotsin kuningas (arvonimenään Ruotsein, Gööttein ja Vendein kuningas) vuosina 1611–1632. Kutsumanimen ”Pohjoisen Leijona” saanut valloittajakuningas oli yksi historian suurimmista sotapäälliköistä. Sekä Napoleon Bonaparte[1] että sotateoreetikko Carl von Clausewitz olivat Kustaan ylimpiä ihailijoita. Kustaa II Aadolf teki myös huomattavia valtiollisia uudistuksia ”oikean kätensä”, kansleri Axel Oxenstiernan kanssa. Ruotsissa hänet tunnetaankin myös Kustaa Aadolf Suurena (ruots. Gustav Adolf den Store).