Laissez-faire

Osa artikkelisarjaa
Liberalismi
Historia Valistus
Suuntaukset Anarkistinen Arvo Feministinen Kansallinen Klassinen Konservatiivinen Kolmas tie Libertarismi Minarkismi Objektivismi Oikeistolainen Panarkismi Radikalismi Radikaali keskusta Vasemmistolainen Vihreä Sosiaalinen Uusi Uskonnollinen Juutalainen
Käsitteet Avoin yhteiskunta Demokratia Kansalaisoikeudet Kansan suvereniteetti Kirkon ja valtion ero Laissez-faire Mahdollisuuksien tasa-arvo Sukupuoli Laki Markkinatalous Nonaggressio Näkymätön käsi Sekularismi Spontaani järjestys Talous Vapaus Kauppa Lehdistö Markkinat Sananvapaus Uskonto Yhteiskuntasopimus Yksityisomaisuus Yövartijavaltio
Filosofit Arnold Aron Badawi Bastiat Bard Berlin Bremer Burke Čapek Cassirer Collingwood Condorcet Constant Croce Chydenius Emerson Forsskål Friedman Geijer Guizot Hayek Hobhouse Humboldt Kant Keynes Locke Martineau Mill Milton Mises Montesquieu Norberg Nordström Nozick Ortega Paine Priestley Popper Rand Rawls Ricardo Say Sen Smith Spencer Spinoza Staël Tingsten Tocqueville Turgot Voltaire Weber Wollstonecraft
Poliitikot Acton Ahlmark Artigas Broglie Cavour Cobden Deák Ekman Gladstone Havel Jefferson Jenkins Juárez Kennedy King Kossuth Lamartine Levski Lincoln Lloyd George Macaulay Madison Mazzini Mechelin Miljukov Mommsen Ohlin Pearson Rathenau Roosevelt Sarmiento Staaff Ståhlberg Venizélos
Järjestöt ja puolueet ALDE EDP CALD IHEU ILFRY Liberaali internationaali LYMEC Uudistuva Eurooppa -ryhmä Kansallinen Kokoomus RKP
Lisää aiheesta Antiautoritarismi Antifasismi Antikommunismi Egalitarismi Empirismi Humanismi Individualismi Anarkistinen Kapitalismi Piraattiliike Poliittinen keskusta Prakseologia Progressivismi Taloudellinen vapaus Utilitarismi
n k m

Laissez-faire [lesefe:´r]^[1], ransk. [lɛsefɛʁ] on vapaan markkinatalouden suuntaus ja tunnuslause, joka on suomeksi kirjaimellisesti käännettynä antakaa tehdä.

Fraasi juontaa juurensa absolutismin ajan Ranskaan. Anekdootin mukaan Ranskan valtiovarainministeri Jean-Baptiste Colbert (1619–1683) kysyi joukolta porvareita, mitä hallitus voisi tehdä talouselämän hyväksi. Yrittäjä nimeltä Legendre vastasi ”laissez-nous faire” eli ”antakaa meidän tehdä”, jolla hän tarkoitti, että poliitikkojen ei tulisi sekaantua talouselämään vaan antaa yrittäjien pyörittää talouselämää.^[2]

Termiä käytti muun muassa klassinen liberaali taloustieteilijä ja poliitikko, paroni Anne Robert Jacques Turgot (1727–1781) kirjassaan Reflexions sur la formation et la distribution des richesses (1766).

Toinen selitys sanonnan ”laissez-faire” synnylle on, että sitä käytti M. Alpha eräässä kirjeessään kuvaillessaan François Quesnayn ja muiden fysiokraattien kannattamaa täysin vapaata markkinataloutta: Quesnayn ideologiaa luonnehdittiin sanonnalla ”laisser faire, laisser passer” eli ”antaa tehdä, antaa mennä”. Sanonta esiintyy myös versiona ”laissez-faire, laissez-passer, le monde va de lui-même!” eli ”antaa asioiden mennä omaa rataansa, maailmakin pyörii itsekseen”.

Täydellistä laissez-faire-valtiota ei ole koskaan ollut olemassa, sillä valtio on aina jossain määrin puuttunut vapaaseen markkinatalouteen.

1. ↑ Iso sivistyssanakirja, WSOY 2008, s. 189
2. ↑ Skousen, Mark: The Making of Modern Economics: The Lives and Ideas of the Great Thinkers, s. 48. (2nd ed.) Armonk: M. E. Sharpe, 2009. ISBN 978-0-7656-2226-6 (englanniksi)