Latgallin kieli | |
---|---|
Oma nimi | latgalīšu volūda |
Tiedot | |
Alue | Latvia, Venäjä |
Virallinen kieli | ei virallista asemaa |
Puhujia | 200 000[1] |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet – balttilaiset kielet – itäbalttilaiset kielet[2] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | – |
ISO 639-2 | bat (balttilaiset kielet) |
ISO 639-3 | ltg |
Latgallin kieli on balttilainen kieli, jota puhuvat Latvian itäosissa asuvat latgallit. Lisäksi pieniä kieltä puhuvia yhteisöjä on pakkosiirtojen jäljiltä Siperiassa.[3] Kielen asema on kiistelty: jotkut pitävät sitä omana kielenään ja jotkut vain latvian kielen murteena. Vuonna 2011 kielellä oli 164 510 päivittäistä käyttäjää.[4] Latgallin kieli on ainoa balttilainen kieli, jossa on vokaalisointu, samanlainen kuin suomen kielessä. Latgalen kieleksi sanotaan myös muinaisbalttilaista kieltä, joka sulautui myöhemmin latvian kieleen.
Tärkeä osa kielen kehitystä on ollut latgallien katolinen usko. Ensimmäiset latgallin kielellä kirjoitetut kirjat olivat uskonnollista kirjallisuutta 1700-luvulta. Kieli oli kuitenkin pitkään syrjityssä asemassa. Latgallinkielisen kirjallisuuden julkaiseminen oli jopa kiellettyä vuosina 1865–1904. Vuoden 1904 jälkeen alkoi jälleen ilmestyä latgallinkielisiä oppikirjoja. Uusi testamentti käännettiin latgallin kielelle 1933. Neuvostoliiton miehittäessä Latviaa kirjallisuutta ei juuri julkaistu, mutta kieli säilyi puhekielenä.
Nykypäivänä latgallilla ei ole virallista asemaa Latviassa, vaikka sen opetusta kouluissa on vaadittu Latgalen alueella. Kieli on kuitenkin valtion suojelema ja sen opiskelu on mahdollista yliopistoissa.