Latinalainen keisarikunta

Latinalainen keisarikunta (lat. imperium Constantinopolitanum) oli ristiretkeläisten Konstantinopoliin vuonna 1204 perustama lännen kirkon alainen ristiretkivaltio. Se hallitsi lähinnä kaupungin Euroopan puoleista osaa aina vuoteen 1261 saakka. Keisarikunnan vahvimpia tukijoita olivat ristiretkeläiset ja Venetsian tasavalta.^[1][2]

Flanderin kreivi Balduin IX:stä tuli ensimmäinen latinalainen keisari, kun hänet valittiin tehtävään lähinnä venetsialaisten tuella. Pisalaiset ja genovalaiset kannattivat tehtävään Boniface de Montferrat'ta frankkilaisten ristiritarien kannatuksen jakautuessa. Balduin kruunattiin keisariksi 16. toukokuuta 1204. Kreikkalaisten Bysantin valtakunta jatkoi olemassaoloaan Nikaian keisarikuntana, Epeiroksen despotaattina ja Trebizondin keisarikuntana sekä myöhemmin vielä Thessalonikan keisarikuntana. Latinalaisen keisarikunnan kukistuttua Bysantin valtakunta elpyi lähes entisen vahvuiseksi.

Keisarin titteli oli Imperator Romaniae. Tällä ei tarkoitettu nykyistä valtiota Romaniaa, vaan arvonimi tarkoittaa "Roomalaisten keisaria", bysanttilaisten perinteen mukaisesti. Keisarin alaisuuteen kuului myös muita ristiretkeläisten perustamia valtioita: Thessalonikan kuningaskunta, Akhaian ruhtinaskunta ja Ateenan herttuakunta.

1. ↑ Otavan suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hasek-juuri), s. 2235, art. Istanbul. Otava, 1978. ISBN 951-1-02232-6
2. ↑ Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 933. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2