Lause on sanoista muodostuva rakenne ja yksi kielen perusyksiköistä. Toisiinsa rinnasteisesti tai alisteisesti kytkeytyvien lauseiden kokonaisuutta voidaan kutsua yhdyslauseeksi eli kompleksiseksi lauseeksi.[1]
Lause rakentuu persoonamuotoisen verbin ympärille.
Kirjoituksessa lause tai yhdyslause ilmenee tavallisesti virkkeenä, joka alkaa suuraakkosella ja päättyy pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin. Puheessa lause ilmenee lausumana, joka edustaa jotain tilanteeseen sopivaa puhetoimintoa, kuten käskyä, kysymystä tai vastausta. Virkkeistä ja lausumista puhuttaessa näkökulma on kuitenkin toisenlainen kuin lauseista puhuttaessa, sillä pikemmin kuin rakenteellisiksi kokonaisuuksiksi ne hahmottuvat jonkin tekstin tai keskustelun osiksi.[2]
Lauseen määritteleminen on tuottanut kielitieteilijöille päänvaivaa antiikista lähtien, eikä täsmällistä määritelmää oikeastaan ole. Perinteisesti lauseen on ajateltu olevan kielellinen ilmaus, joka kuvaa yhden kokonaisen ajatuksen, mutta tällaista semanttista määritelmää ei voi pitää kovin tieteellisenä. Se ei tarkkaan ottaen päde sivulauseisiin eikä oikeastaan sellaisiin päälauseisiinkaan, joihin sivulause liittyy täydennyksenä.
<ref>
-elementti; viitettä VISK: § 864
ei löytynyt