| Leonard Pietari Tapaninen | |
|---|---|
 |
|
| Oulun piispa | |
|
1963–1965
|
|
| Edeltäjä | Olavi Heliövaara |
| Seuraaja | Hannes Leinonen |
| Kansanedustaja | |
|
1933–1936
|
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Leonard Pietari Tapaninen |
| Syntynyt | 5. huhtikuuta 1893 Hämeenlinna |
| Kuollut | 24. helmikuuta 1982 (88 vuotta) Espoo |
| Kansalaisuus | suomalainen |
| Vanhemmat |
Pietari Tapaninen Elina Vilhelmina Heikkilä |
| Puoliso | Anna-Greta Forss ( 1935) |
| Lapset |
Johan Pietari Tapaninen Paulus Mikael Tapaninen Martti Alfred Rafael Tapaninen |
| Muut tiedot | |
| Koulutus |
teologinen erotutkinto (1914) pappisvihkimys (1915) |
| Uskonto | kristinusko |
| Tunnustuskunta | luterilaisuus (vanhoillislestadiolaisuus) |
| Osa artikkelisarjaa |
| Lestadiolaisuus |
|---|
 |
Leonard Pietari Tapaninen (Pekka Tapaninen, L. P. Tapaninen) (5. huhtikuuta 1893 Hämeenlinna – 24. helmikuuta 1982 Espoo) oli suomalainen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi, Oulun hiippakunnan piispa 1963–1965 ja IKL:n kansanedustaja 1933–1936.
Hän toimi vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen saarnaajana, mutta eriytyi niin sanotun pappislinjan eli elämänsanalaisuuden piiriin sen syntyvaiheissa 1960- ja 1970-luvuilla. Tapaninen oli pappislinjan voimahahmo. Hänen toimintansa herätti keskustelua vanhoillislestadiolaissuuden piirissä jo pikkuesikoisuuden eriydyttyä Euroopan vanhoillislestadiolaisuudesta vuonna 1934. Pekka Tapanisen uskonnolliseen kehitykseen[1] saattoi vaikuttaa se, että hänen appivanhempansa ja vaimonsa Anna-Greta menivät vuoden 1934 hajaannuksessa rauhansanalaisuuteen eli pikkuesikoisuuteen.[2] Pekka Tapanisen appi pyysi hänet usein saarnaamaan pikkuesikoisten seuroihin ja niinpä Tapaninen usein saarnasikin rauhansanalaisten seuroissa.[3] Pekka Tapanisella oli myös suhteita uusevankeliseen lestadiolaissaarnaajaan August Lundbergiin.[4]