Levomilnasipraani

Levomilnasipraani
Systemaattinen (IUPAC) nimi
(1S,2R)-2-(aminometyyli)-N,N-dietyyli-1-fenyylisyklopropaani-1-karboksamidi
Tunnisteet
CAS-numero	96847-54-0
ATC-koodi	N06AX28
PubChem CID	6917779
DrugBank	DB08918
Kemialliset tiedot
Kaava	C17H27NO2
Moolimassa	246.35 g/mol
SMILES	Etsi tietokannasta: eMolecules, PubChem
Farmakokineettiset tiedot
Hyötyosuus	92 %
Metabolia	maksa
Puoliintumisaika	12 tuntia
Ekskreetio	renaalinen
Terapeuttiset näkökohdat
Raskauskategoria	?
Reseptiluokitus	ei myynnissä Suomessa
Antotapa	suun kautta

Levomilnasipraani on serotoniinin ja noradrenaliinin takaisinoton estäjien (SNRI) ryhmään kuuluva masennuslääke. Sen ovat kehittäneet amerikkalainen lääkeyhtiö Forest Laboratories ja ranskalainen lääkeyhtiö Laboratoires Pierre Fabre. Lääkeaineena se on hyvin läheistä sukua toisen levomilnasipraanin kehittäjän, Laboratoires Pierre Fabren aikoinaan markkinoille tuomalle milnasipraanille.^[1] Levomilnasipraania ei myydä Suomessa, sen sijaan se on myynnissä Yhdysvalloissa ja Kanadassa masennukseen hoitoon määrättynä tuotenimellä Fetzima. Myöhemmin irlantilaisen Allerganin ostettua Forest Laboratoriesin lääkkeen myyntioikeus on jäänyt Allerganille. Myyntiluvan levomilmasipraanille myönsi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkevirasto FDA vuonna 2013 masennuksen hoitoon.^[2]

Euroopassa levomilnasipraanin toimivuutta tutkittiin akuutin iskeemisen halvauksen saaneiden kuntouttamisessa.^[3] Euroopan lääkevirasto kuitenkin epäsi myyntiluvan tähän tarkoitukseen vuonna 2015.^[4]

1. ↑ Łukasz Zadka, Ewelina Dziwota, Marcin Olajossy: LEVOMILNACIPRAN--A SUCCESSOR OF MILNACIPRAN WITH A HIGHER NORADRENERGIC SELECTIVITY. Acta Poloniae Pharmaceutica, 2016-03, nro 2, s. 285–289. PubMed:27180420 ISSN 0001-6837 Artikkelin verkkoversio.
2. ↑ PubChem: Levomilnacipran pubchem.ncbi.nlm.nih.gov. Viitattu 10.3.2020. (englanniksi)
3. ↑ Antonio Bruno, Paolo Morabito, Edoardo Spina, Maria Rosaria Muscatello: The Role of Levomilnacipran in the Management of Major Depressive Disorder: A Comprehensive Review. Current Neuropharmacology, 2016-2, nro 2, s. 191–199. PubMed:26572745 doi:10.2174/1570159X14666151117122458 ISSN 1570-159X Artikkelin verkkoversio.
4. ↑ EMEA: EMEA-001724-PIP01-14 ema.europa.eu. Viitattu 6.1.2022.