Merileijonat

Merileijonat
Tasmanianmerileijona (Neophoca cinerea)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni:	Aitotumaiset Eucarya
Kunta:	Eläinkunta Animalia
Pääjakso:	Selkäjänteiset Chordata
Alajakso:	Selkärankaiset Vertebrata
Luokka:	Nisäkkäät Mammalia
Lahko:	Petoeläimet Carnivora
Heimo:	Korvahylkeet Otariidae
(luokittelematon):	Merileijonat Otariinae Gray, 1825
Lajit
Stellerinmerileijona (Eumetopias jubatus) Tasmanianmerileijona (Neophoca cinerea) Patagonianmerileijona (Otaria flavescens) Uudenseelanninmerileijona (Phocarctos hookeri) Kalifornianmerileijona (Zalophus californianus) Galapagosinmerileijona (Zalophus wollebaeki) Japaninmerileijona (Zalophus japonicus) †
Katso myös
Merileijonat Commonsissa
Infobox OKNimi-testi OK

Merileijonat (Otariinae) on korvahylkeiden (Otariidae) heimoon kuuluva lajiryhmä, jota on perinteisesti pidetty alaheimona. Korvahylkeiden jako kahteen alaheimoon, merileijoniin ja merikarhuihin eli turkishylkeisiin (Arctocephalinae), on kuitenkin osoittautunut epäluonnolliseksi, eikä sitä nyttemmin yleensä käytetä.^[1] Merileijonat erottaa merikarhuista jälkimmäisille tyypillisen tiiviin pohjaturkin puuttuminen.

Merileijoniin luettiin viisi sukua ja 5–7 lajia, joista yksi on hiljan kuollut sukupuuttoon. Nisäkäsnimistötoimikunta on ehdottanut merileijona-termin hylkäämistä myös lajinimistä – ryhmään kuuluvat lajit olisivat ”isohylkeitä” ja ”tyynenmeren”- ja ”australianhylkeitä”.^[2] ”Isohylkeet”-nimeä tosin ehdotetaan myös varsinaisten hylkeiden (Phocidae) heimoon kuuluville merinorsuille.^[3]

1. ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Otariinae (TSN 655839) itis.gov. Viitattu 6.6.2011. (englanniksi)
2. ↑ Nisäkäsnimistötoimikunta (2008): Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet (Toimikunnan vahvistamaton ehdotus) Luonnontieteellinen keskusmuseo. Arkistoitu 6.2.2012. Viitattu 18.11.2010. — Suomen kielen lautakunta suhtautui toimikunnan nimistöehdotukseen torjuvasti. Ks. Suomen kielen lautakunta: Maailman nisäkkäiden suomenkieliset nimet Kotus.fi. 20.11.2008. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus. Viitattu 18.10.2011.
3. ↑ Etelänmerinorsu (Mirounga leonina)^{[vanhentunut linkki]} Nisäkäsnimistötoimikunnan ehdotus