Anna Ahmatova | Aleksanteri Ahola-Valo | Natan Altman | Mihail Bahtin | Léon Bakst | Andrei Belyi | Nikolai Berdjajev | Ivan Bilibin | Aleksandr Blok | Joseph Brodsky | Marc Chagall | Sonia Delaunay | Sergei Djagilev | Sergei Eisenstein | Pavel Filonov | Mihail Fokin | Naum Gabo | Nikolai Gumiljov | G. I. Gurdjieff | Daniil Harms | Thomas de Hartmann | Velimir Hlebnikov | Wassily Kandinsky | El Lisitski | Anatoli Lunatšarski | Vladimir Majakovski | Kazimir Malevitš | Osip Mandelštam | Vsevolod Meyerhold | Kuzma Petrov-Vodkin | Vsevolod Pudovkin | Aleksandr Rodtšenko | Nicholas Roerich | Olga Rozanova | Konstantin Somov | Dmitri Šostakovitš | Vladimir Tatlin | Marina Tsvetajeva | Pjotr Demjanovitš Uspenski | Dziga Vertov
Mir iskusstvan (ven. Мир иску́сства, Taiteen maailma) käsite kattaa useita venäläisen kulttuurin ilmiöitä vuosien 1898 ja 1924 välillä. Näitä ovat samanniminen taidelehti (1898–1904), kaksi taideyhdistystä (1900–1903) ja (1910–1924), Mir iskusstva -taidenäyttelyt (1899–1903) sekä ryhmä monipuolisesti lahjakkaita taiteilijoita,[1] joista monet olivat homoseksuaaleja,[2] johtohahmona Aleksandr Benois. Mir iskusstvan käsitteeseen luetaan myös graafisen taiteen erityinen pietarilainen suuntaus, venäläisen teatterin voittokulku Euroopassa, sekä taiteen filosofia tai lähinnä elämänfilosofia, joka innoitti lukemattomia venäläisiä taiteilijoita kulttuurin eri saroilla.[1]
1900-luvun alun venäläinen kuvataide oli monessa suhteessa käänteentekevää eurooppalaisen kuvataiteen historiassa. Venäjän 1800- ja 1900-lukujen vaihteen kuvataide oli kiinteä osa eurooppalaista traditiota, seurasi sen näkemyksiä ja myös uudisti sitä. Kuvataiteen renessanssi oli yhteydessä kirjallisuuteen, musiikkiin, balettiin ja teatteriin. Yhteydet muihin taiteen lajeihin syntyivät erilaisista kokonaistaideteoksen ihanteista, jotka olivat osa modernin taiteen suuria tavoitteita.