Montrealin suuri rauhansopimus oli merkittävä tapahtuma Pohjois-Amerikan historiassa. Sopimus solmittiin 4. elokuuta 1701 ja sen allekirjoittajina olivat Uuden Ranskan kuvernööri Louis-Hector de Callière ja 38 eri intiaanikansan edustajaa.[1]
Sopimus lopetti ranskalaisten ja irokeesien liittokunnan väliset kymmeniä vuosia jatkuneet sodat. Samalla irokeesit ja Ranskan liittolaisina sotineet heimot solmivat keskinäisen rauhan. Tämä vaikutti suuresti Suurten järvien alueen intiaanien ja ranskalaisten turkiskaupan tulevaan menestykseen. Intiaanikansojen keskinäiset vanhat kaunat vaikeuttivat osaltaan neuvotteluja, ja kuvernööri de Calliere joutui sulkemaan siouxit sopimuksen ulkopuolelle koska muiden kansojen edustajat eivät halunneet solmia rauhaa näiden kanssa.[2]
Ranskalaisten ja irokeesien välinen rauhansopimus kesti pitkään, mutta osa sopimuksen kirjoittaneista algonkin-kielisistä heimoista kääntyi Ranskaa vastaan jo 1710-luvun aikana.[3]