Muinaispreussin kieli | |
---|---|
Oma nimi | Prūsiskan[1] |
Tiedot | |
Alue | Itä-Preussi |
Puhujia | 0 (harrastajakäyttäjiä noin 50)[2] |
Sija | ei 100 suurimman joukossa |
Kirjaimisto | latinalainen |
Kielenhuolto | Puolan kielineuvosto |
Kielitieteellinen luokitus | |
Kielikunta | indoeurooppalaiset kielet |
Kieliryhmä |
baltoslaavilaiset kielet – balttilaiset kielet – länsibalttilaiset kielet[3] |
Kielikoodit | |
ISO 639-1 | - |
ISO 639-2 | - |
ISO 639-3 | prg |
Muinaispreussin kieli (tai vain preussin kieli) on 1600-luvulla kuollut balttilainen kieli, jota puhuivat Itämeren kaakkoisrannikolla eläneet muinaispreussilaiset.[4] Sen lähimpiä sukukieliä ovat nykyisin latvia ja liettua. Uskonpuhdistuksen aikoihin muinaispreussinkielisille alueille turvaan hakeutuneiden pakolaisten vaikutuksen sekä saksan kielen leviämisen myötä muinaispreussia puhuneet omaksuivat vähitellen muita kieliä, ja 1600-luvun loppuun mennessä muinaispreussin kieli kuoli. Vanhin painettu muinaispreussinkielinen kirja on Martti Lutherin pienemmän katekismuksen käännös vuodelta 1545. Preussi on säilynyt aluenimenä käytössä kielen katoamisen jälkeenkin, ja preussilaisten nujertajat alkoivat käyttää preussilainen-nimitystä itsestään.