Muslimi (arab. مسلم) on islaminuskon tunnustaja. Kyseessä on johdos sanajuuresta S-L-M, jonka yksi johdannainen on Jumalalle alistumista tarkoittava "islam". "Muslimi" vuorostaan tarkoittaa ”hän, joka alistuu (Jumalalle)”. [1]
Vanhemmassa kielessä on käytetty myös muotoa "musulmaani", joka pohjautuu persian kieleen.[2] Vanhahtava muoto on myös muhamettilainen[3] sekä muhammedinuskoinen.[4] Vaikka kielitoimiston sanakirjan mukaan "muhamettilainen" on neutraali sana, jotkut muslimit ovat alkaneet pitää sitä loukkaavana.[5] Alentavana ja kolonialistisena englanninkieliset muslimit pitävät sanaa ”moslem”, joka vielä 1990-luvulla oli hyväksytympi nimitys kuin ”muslim”.[6][7]
Sana ”muslimi” esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 741 arabialaisessa piirtokirjoituksessa (Ayn al-Jarr). Sitä ennen niissä käytettiin ilmaisua ”uskova”.[8] Kristillisissä teksteissä se esiintyy ensimmäisen kerran vuonna 775 ellei oteta lukuun John Nikiuslaisen kronikkaa vuodelta 690, missä sana luultavasti on myöhempi lisäys.[9]