Napoleon I

Napoléon I
Ranskalaisten keisari ja Italian kuningas
Jacques-Louis Davidin muotokuva Napoleonista vuodelta 1812.
Ranskalaisten keisari
Valtakausi	18. toukokuuta 1804[1] − 6. huhtikuuta 1814
Kruunajaiset	2. joulukuuta 1804
Seuraaja	Ludvig XVIII (Ranskan kuningas)
Valtakausi	20. maaliskuuta 1815 – 22. kesäkuuta 1815
Edeltäjä	Ludvig XVIII
Seuraaja	Napoleon II (kiistelty)
Italian kuningas
Valtakausi	17. maaliskuuta 1805 – 11. huhtikuuta 1814
Kruunajaiset	26. toukokuuta 1805
Seuraaja	Viktor Emanuel II
Reinin liiton suojelija
Valtakausi	12. heinäkuuta 1806 – 19. lokakuuta 1813
Edeltäjä	Frans II (Pyhä saksalais-roomalainen keisari)
Syntynyt	Napoleone di Buonaparte 15. elokuuta 1769 Ajaccio, Korsika, Ranska[2]
Kuollut	5. toukokuuta 1821 (51 vuotta) Longwood, Saint Helena[2]
Hautapaikka	Les Invalides, Pariisi
Puoliso	Joséphine (vih. 1796; ero 1810) Marie Louise (vih. 1810)
Lapset	Napoleon II Charles Léon Alexandre Colonna Hélène Napoleone
Suku	Bonaparte
Isä	Carlo Buonaparte
Äiti	Letizia Ramolino
Uskonto	ateismi
Nimikirjoitus

Napoléon Bonaparte (alkujaan Napoleone di Buonaparte; 15. elokuuta 1769 Ajaccio, Korsika – 5. toukokuuta 1821 Longwood, Saint Helena)^[2] oli ranskalainen sotilas ja poliitikko, joka hallitsi Ranskaa itsevaltaisesti kaapattuaan vallan Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa.

Napoleon hallitsi Ranskaa ensimmäisenä konsulina vuodesta 1799 alkaen ja ranskalaisten keisarina nimellä Napoleon I vuosina 1804–1814 ja 1815. Napoleonin koko valtakautta leimasivat jatkuvat hyökkäyssodat, ja laajimmillaan hän hallitsi laajoja osia Länsi- ja Keski-Eurooppaa. Tällöin hänen valtakuntansa oli kooltaan, armeijaltaan ja väkiluvultaan Euroopan suurin sitten Rooman valtakunnan.^[3] Hänet vangittiin hävityn Waterloon taistelun jälkeen vuonna 1815 ja karkotettiin Saint Helenan saarelle.

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tuulet ei löytynyt
2. ↑ ^{a b c} Jacques Godechot: Napoleon I emperor of France Encyclopaedia Britannica. Viitattu 11.3.2024.
3. ↑ Lindqvist s. 9