Nganasanin kieli

Nganasanin kieli (aikaisempi nimitys tavgi) on Venäjällä Krasnojarskin aluepiirin Taimyrin piirissä asuvien nganasanien puhuma uralilaisen kieliperheen samojedilaiseen haaraan kuuluva kieli.

Nganasani kuuluu pohjoissamojedilaisiin kieliin. Sen lähimmät sukukielet ovat nenetsi ja enetsi.^[1] Kieli jakautuu läntiseen Avamin ja itäiseen Vadejevin eli Hatangan murteeseen. Niiden välillä on säännöllisiä äännevastaavuuksia, jotka eivät vaikeuta keskinäistä ymmärtämistä.^[2]

Nykyään suurin osa nganasaneista asuu Dudinkan kunnan Volotšankan ja Ust-Avamin kylissä (länsimurre). Noin neljännes kansasta elää Hatangan kunnan Novajan kylässä (itämurre) ja pieni ryhmä Karaulin kunnan Vorontsovossa.^[2][3] Huomattava osa nganasaneista on muuttanut Dudinkaan ja Venäjän muihin kaupunkeihin.^[4][5]

Vuonna 1989 Venäjällä laskettiin olevan 1 300 nganasania, joista 1 100 puhui nganasanin kieltä.^[6] Vuoden 2002 väestönlaskennassa rekisteröitiin 834 nganasania^[7] ja 505 nganasanin puhujaa.^[8] Lähes kaikki nganasanit puhuvat äidin- tai toisena kielenään venäjää ja eräät vanhuksista osaavat myös enetsiä. Osa enetseistä puhuu vastaavasti nganasania.^[9] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan Venäjällä on 125 nganasanin puhujaa^[10].

Nganasanin kieltä on dokumentoitu ja tutkittu vain vähän, mutta sen tiedetään eroavan selvästi muista samojedikielistä.^[11]

1. ↑ Samojedikielet - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 11.12.2023.
2. ↑ ^{a b} Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 2: 330.
3. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 327. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
4. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 325. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
5. ↑ http://TOM_13_01.xls^{[vanhentunut linkki]}
6. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 323–324. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
7. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.1. Natsionalnyi sostav naselenija. perepis2002.ru. Arkistoitu 6.2.2009. Viitattu 31.5.2009. (venäjäksi)
8. ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.4. Rasprostranjonnost vladenija jazykami (krome russkogo). perepis2002.ru. Arkistoitu 29.3.2012. Viitattu 31.5.2009. (venäjäksi)
9. ↑ Pismennyje jazyki mira: Jazyki Rossijskoi Federatsii. Sotsiolingvistitšeskaja entsiklopedija. Kniga 2, s. 324–325. Moskva: Academia, 2003. ISBN 5-87444-191-3
10. ↑ Naselenije Rossijskoi Federatsii po vladeniju jazykami gks.ru. Arkistoitu 6.10.2021. Viitattu 20.1.2012. (venäjäksi)
11. ↑ Muut samojedikielet - M.A. Castrénin seura www.ugri.net. Viitattu 11.12.2023.