Αυτοκρατορία της Νίκαιας Nikaian keisarikunta |
|
---|---|
|
|
Valtiomuoto | Keisarikunta |
Hallitsija | Keisari |
Pääkaupunki | Nikaia |
Kielet | kreikan kieli |
Edeltäjä(t) | Bysantin valtakunta |
Seuraaja(t) | Bysantin valtakunta |
Nikaian (tai Nikean) keisarikunta oli yksi niistä valtioista, jotka syntyivät, kun Konstantinopoli vallattiin neljännen ristiretken yhteydessä vuonna 1204.[1] Keisarikunta jatkoi Bysantin valtakunnan perinteitä, ja sen onnistui vallata Konstantinopoli takaisin vuonna 1261. Kaksi muuta ristiretken yhteydessä syntynyttä kreikkalaisten valtiota olivat Epeiroksen despotaatti ja Trebizondin keisarikunta.
Kun ristiretkeläiset valtasivat Konstantinopolin, Aleksios III:n vävy Theodoros I Laskaris pakeni Bithyniassa sijaitsevaan Nikaiaan, josta tuli ristiretkeläisiä vastustavien kokoontumispiste. Häntä vastaan lähetetty armeija joutui palaamaan bulgarialaisten hyökkäyksen takia. Theodoros Laskaris alkoi rakentaa uutta bysanttilaista valtiota Vähään-Aasiaan. Vuonna 1206 hän alkoi kutsua itseään keisariksi. Hän pyrki vakiinnuttamaan asemansa, mitä auttoi toisaalla sotiva Bulgarian tsaari Ivan Asen II, sillä tämän toiminta horjutti Nikaian vihollisia.[2]
Seuraavien vuosien ajan Theodoros Laskaris joutui puolustautumaan useaan otteeseen latinalaisen keisarikunnan Henrik Flanderilaista vastaan. Myös Trebizondin keisarikunnan Aleksios I yritti laajentaa valtakuntaansa Nikaian kustannuksella. Laskaris teki myös vastahyökkäyksen Rûmin sulttaanikunnan sulttaania Kay Khusrau I:tä vastaan, jonka syrjäytetty Aleksios III oli saanut hyökkäämään Nikaiaa vastaan. Vuonna 1222 Theodoros Laskaris kuoli ja jätti vallan vävylleen Johannes III Dukasille.