Nikeforos II Fokas

Nikeforos II Fokas
Bysantin keisari
Valtakausi	16. elokuuta 963 – 10./11. joulukuuta 969[1]
Edeltäjä	Romanos II
Seuraaja	Johannes I Tzimiskes
Syntynyt	noin 912[1] Kappadokia?[2]
Kuollut	10./11. joulukuuta 969[2][1] (noin 57 vuotta) Konstantinopoli[1]
Puoliso	Theofano
Suku	Makedonialainen
Isä	Bardas Fokas

Nikeforos II Fokas (kreik. Νικηφόρος Β΄ Φωκᾶς; noin 912 – 10./11. joulukuuta 969) oli Bysantin keisari vuosina 963–969. Hän oli yksi valtakunnan etevimmistä sotapäälliköistä ennen valtaannousuaan. Vuonna 961 Nikeforoksen johtama armeija valtasi Kreetan takaisin arabeilta, ja seuraavana vuonna hänen joukkonsa ryöstivät Aleppon kaupungin Syyriassa. Kun keisari Romanos II kuoli äkillisesti maaliskuussa 963, Nikeforos julistautui armeijan tuella keisariksi ja kaappasi vallan Konstantinopolissa.^[3] Nikeforos meni naimisiin Romanoksen lesken keisarinna Theofanon kanssa ja tunnusti Romanoksen nuorien poikien Basileios II:n ja Konstantinos VIII:n oikeudet kruunuun.^[4]

Nikeforoksen valtakautta leimasivat jatkuvat offensiivit arabeja vastaan, jotka tekivät 800- ja 900-luvuilla toistuvia ryöstöretkiä Itä-Anatoliasta ja Pohjois-Syyriasta Bysantin keisarikunnan hallitsemaan Keski-Anatoliaan. Nikeforoksen vuosittaiset sotaretket onnistuivat kuitenkin työntämään keisarikunnan rajaa itään ja etelään valloittaen Kilikian ja Kyproksen vuonna 965 ja huipentuen Antiokian valtaukseen vuonna 969.^[3] Lännessä Nikeforoksen joukot tekivät epäonnistuneen sotaretken Sisiliaan, ja Italian niemimaalla bysanttilaiset taistelivat Saksan keisari Otto I:ä vastaan.^[5] Vuonna 966 Nikeforos lopetti verojen maksamisen Bulgarian tsaarille ja kutsui Kiovan Venäjän ruhtinaan Svjatoslavin hyökkäämään Bulgariaan, mikä Nikeforoksen seuraajan keisari Johannes I Tzimiskesin aikana johti sotaan rusien ja bysanttilaisten välille.^[3]

Nikeforoksen säätämät lait suosivat armeijaa ja sotilasaristokratiaa. Armeijaa ja sotaretkiään tukeakseen hän kasvatti sotilaiden omistamien maiden vähimmäiskokoa ja rajoitti talonpoikien oikeuksia. Nikeforos oli myös hyvin uskonnollinen mies, ja hänet tunnettiin askeettisesta elämäntavastaan. Tämän takia hän ei pitänyt kirkon tavasta haalia itselleen maita ja rikkauksia, vaan yritti rajoittaa tätä kieltämällä sekä maiden lahjoittamisen kirkolle että uusien luostareiden perustamisen. Toisaalta hän auttoi ystäväänsä Athanasios Athoslaista perustamaan Suuren Lavran luostarin Athosvuorelle vuonna 963.^[2][1]

Huolimatta menestyksestään arabeja vastaan Nikeforos ei ollut kovin suosittu pääkaupungissa Konstantinopolissa, osin korkeiden verojensa takia. Salaliitto, johon kuuluivat muun muassa hänen vaimonsa Theofano, sisarenpoikansa Johannes Tzimiskes sekä monia muita, murhasi Nikeforoksen joulukuussa 969, jonka jälkeen Tzimiskes suostutteli patriarkan kruunaamaan itsensä keisariksi.^[3][5]

1. ↑ ^{a b c d e} Kazhdan, s. 1478–1479
2. ↑ ^{a b c} Vlada, Stankovic: Nikephoros II Phokas Encyclopaedia of the Hellenic World, Asia Minor. 5.10.2003. Foundation of the Hellenic world. Viitattu 23.3.2012. (kreikaksi), (englanniksi)
3. ↑ ^{a b c d} Talbot & Sullivan, s. 2–3
4. ↑ Treadgold, s. 498–499
5. ↑ ^{a b} Treadgold, s. 504–505