Nukleiinihappotesti (lyh. NAT, engl. nucleic acid test) eli nukleiinihappomonistustesti (lyh. NAAT, engl. nucleic acid amplification test) eli nukleiinihapon osoitus[1] on diagnostinen menetelmä, jossa tutkimuskohteena on geneettinen materiaali eli nukleiinihapot DNA ja RNA. Nukleiinihappotesteillä voidaan tunnistaa tartuntatauteja, syöpiä, perinnöllisiä sairauksia ja mitokondriotauteja. Niitä voidaan hyödyntää myös yksilöllistetyssä lääketieteessä yhdessä farmakogenetiikan kanssa.[2]
Yleensä nukleiinihappotestien tavoitteena on löytää tietylle patogeenille tai sairaudelle tyypillinen nukleiinihapposekvenssi. Testit perustuvat fluoresenssiin, kemiluminesenssiin tai kolorimetriaan. Niissä hyödynnetään esimerkiksi polymeraasiketjureaktiota (PCR) tai isotermisiä menetelmiä LAMP, NASBA, HDA ja RPA.[3]