| Olavi Lindblom | |
|---|---|
 |
|
| Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri | |
|
Fagerholmin III hallitus
29.8.1958–13.1.1959 |
|
| Edeltäjä | Paavo Kastari |
| Seuraaja | Kauno Kleemola |
| Kansanedustaja | |
|
29.3.1954–4.4.1966
|
|
| Ryhmä/puolue | SDP |
| Vaalipiiri | Turun pohjoinen |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 11. joulukuuta 1911 Helsinki |
| Kuollut | 13. elokuuta 1990 (78 vuotta) Espoo |
| Ammatti | ammattiyhdistystoimitsija, pääjohtaja |
Olavi Lindblom (11. joulukuuta 1911 Helsinki – 13. elokuuta 1990 Espoo) oli suomalainen ammattiyhdistysjohtaja ja sosiaalidemokraattinen poliitikko, joka toimi kansanedustajana 1954–1966 ja ministerinä 1958–1959.[1][2] Eduskuntatyönsä jälkeen Lindblom oli asuntohallituksen pääjohtajana 1966–1978, jolloin hän vaikutti erityisesti lähiörakentamiseen. Ennen poliitikon uraansa Lindblom työskenteli SAK:n pääsihteerinä, mistä hänet irtisanottiin 1957.
Lindblom oli niin sanottu asevelisosialisti, joka edusti SDP:n oikeistolaista siipeä. 1950–1960-luvuilla hän oli sen näkyvimpiä hahmoja Väinö Tannerin, Väinö Leskisen ja Kaarlo Pitsingin ohella. Nelikko suhtautui kriittisesti presidentti Urho Kekkosen ulkopolitiikkaan, minkä johdosta he olivat usein Neuvostoliiton arvostelun kohteena. Tämä esti myös Lindblomin nousun korkeampiin poliittisiin tehtäviin. Vuonna 1961 Lindblom oli yksi presidentti Kekkosen syrjäyttämiseen tähdänneen Honka-liiton puuhamiehistä.
- ↑ Olavi Lindblom Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 18.4.2007.
- ↑ Olavi Lindblom Suomen ministerit. Valtioneuvosto. Viitattu 18.4.2007.