Op-taide tai optinen taide on kuvataiteen suuntaus, joka käyttää välineinään optisia illuusioita ja ihmisen havaintojärjestelmän toimintaa. Taidesuunnan pyrkimyksinä oli tutkia liikkeen, kaksiulotteisen kuvapinnan ja havaintomaailman olemusta. Pelkistetyimmillään op-taiteen voidaan sanoa olevan kokemus näkemisen toiminnasta.[1][2] [3]
Op-taide tuli laajemmin tunnetuksi 1960-luvulla ja saavutti laajaa suosiota myös taidepiirien ulkopuolella varsinkin Yhdysvalloissa. Termiä op-taide käytettiin ensi kerran Time-lehdessä 1964. Yksi suuntauksen merkittävimmistä katalysaattoreista laajemman yleisön piirissä oli New Yorkin Modernin taiteen museossa MoMAssa pidetty "The Responsive Eye" -näyttely.[4]