Operaatio Barbarossa

Operaatio Barbarossa
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Päivämäärä: 22. kesäkuuta 1941 – 5. joulukuuta 1941 Paikka: Neuvostoliitto Lopputulos: Akselivaltojen strateginen jumiutuminen, taktinen voitto
Osapuolet
Suomi Akselivallat:  Saksa Romanian kuningaskunta  Italia Unkari Slovakia Kroatia[1]	Neuvostoliitto
Komentajat
Adolf Hitler Walther von Brauchitsch Franz Halder Wilhelm Ritter von Leeb (Pohjoinen armeijaryhmä) Fedor von Bock (Keskustan armeijaryhmä) Gerd von Rundstedt (Etelän armeijaryhmä) Carl Gustaf Emil Mannerheim Ion Antonescu László Bárdossy Miklós Horthy Benito Mussolini Giovanni Messe	Josif Stalin Georgi Žukov Aleksandr Vasilevski Semjon Budjonnyi Kliment Vorošilov Semjon Timošenko Markian Popov Fjodor Kuznetsov Dmitri Pavlov Ivan Tjulenev Mihail Kirponos
Vahvuudet
noin 3,9 miljoonaa (sis. reservi) 3 600 panssarivaunua 4 389 lentokonetta	noin 2,8 miljoonaa (aluksi, myöhemmin 5 miljoonaa lisää)
Tappiot
300 000 kaatunutta 500 000 haavoittunutta 150 000 kadonnutta 2 093 lentokonetta 2 758 panssarivaunua (1941)	yli 802 191 kaatunutta 3 000 000 haavoittunutta 3 300 000 vangittua 21 200 lentokonetta 20 500 panssarivaunua (1941)

Operaatio Barbarossa (saks. Fall Barbarossa, ’tapaus Barbarossa’) oli Saksan Neuvostoliittoon vuonna 1941 tekemän hyökkäyksen koodinimi. Sen taustana on Adolf Hitlerin ja kansallissosialistien ajama oppi elintilasta (Lebensraum) idästä. Hitler esitteli elintilaopin kirjassaan Taisteluni, jonka hän saneli vuoden 1923 vallankaappausyrityksen takia saamansa vankeustuomion aikana. Elintilaopin mukaan Saksan tulisi laajentua itään eli Neuvostoliiton suuntaan, sillä idässä nähtiin olevan runsaasti tilaa Saksan kasvavalle väestölle sekä Saksan tarvitsemia raaka-aineita, kuten öljyä. Operaatio nimettiin Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisarin Fredrik I Barbarossan mukaan, joka johti vuonna 1189 aloitettua kolmatta ristiretkeä.

Saksa ja Neuvostoliitto solmivat 23. elokuuta 1939 Molotov–Ribbentrop-sopimukseen, jonka avulla suurvallat saattoivat laajentaa alueitaan ilman toistensa välitöntä uhkaa. Sekä Hitler että Josif Stalin ennakoivat, että Saksa ja Neuvostoliitto tulisivat ajautumaan keskinäiseen sotaan ennemmin tai myöhemmin.^[2] Neuvostoliitolle hyökkäämättömyyssopimus ja ystävyyssopimus tarjosivat lisäaikaa valmistautumiseen Saksan vastaiselle sodalle, kun taas Saksalle sopimus merkitsi turvallisuustakuuta siitä, ettei Neuvostoliitto yhdessä ententen, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa hyökkää Saksaa vastaan, kun se hyökkää Puolaan operaatio Valkoisen (Fall Weiss) mukaisesti. Saksalle liitto Neuvostoliiton kanssa tarjosi lisäksi raaka-aineita, jotka olisi muuten osaksi haettava Britannian Kuninkaallisen laivaston valvonnan alaisena meriteitse.

1. ↑ Richard L. DiNardo: Germany and the Axis Powers: From Coalition to Collapse, s. 92. University Press Of Kansas. ISBN 0700614125
2. ↑ Tauber 2004.