Ortodoksinen kirkko | |
---|---|
Hallinto | episkopaalisuus |
Johtaja |
patriarkka Bartolomeos I (primus inter pares) |
Toiminta-alue | Lähi-itä, Balkan, Itä-Eurooppa |
Perustettu |
1. vuosisata, Jerusalem, Rooman valtakunta |
Kirkosta irtautuneet | Orientaaliortodoksiset kirkot |
Jäseniä | 260 miljoonaa |
Osa artikkelisarjaa |
Kristinusko |
---|
Ortodoksinen kirkko (kreik. ορθός+δόξα, orthos+doksa, ’oikea’ ja ’katsomus’)[1] on kristillinen kirkko, johon kuuluu noin 260 miljoonaa ihmistä.[2] Suurin osa maailman ortodoksisista paikalliskirkoista sijaitsee Venäjällä, Balkanin niemimaalla ja Lähi-idässä.
Ortodoksinen kirkko ei ole samalla tavoin yhtenäisen keskusvallan yhdistämä kuin esimerkiksi katolinen kirkko, vaan pikemminkin eri paikalliskirkkojen yhteenliittymä, jossa paikalliskirkot ovat kirkolliskokousten ja sakramenttien kautta yhteydessä keskenään. Ortodoksiseen kirkkoon kuuluu viisitoista itsenäistä paikalliskirkkoa. Ortodoksisten kirkkojen ryhmään voidaan laskea ortodoksisen kirkon lisäksi orientaaliortodoksiset kirkot sekä itäsyyrialainen Idän apostolinen kirkko.[3]
Itäisen kirkon liturgiset muodot kehittyivät Bysantin aikana.[4] 1400-luvulta alkaen Venäjästä ja Venäjän ortodoksisesta kirkosta muodostui ortodoksisen kirkon keskus.[3] Venäjän ortodoksinen kirkko eli Moskovan patriarkaatti on ortodoksisista kirkoista suurin ja kaikista kristillisistä kirkoista toiseksi suurin katolisen kirkon jälkeen.
Suomen ortodoksisella kirkolla on yli 50 000 jäsentä.