Paikannimi

Paikannimi eli toponyymi on erisnimi, joka tarkoittaa tiettyä maanpinnan kohtaa, aluetta, asumusta tai muuta paikkaa.^[1]

Perinteisesti paikannimiä on eri tieteenaloista tutkittu erityisesti kieliteteessä. Siellä ne ovat nimistöntutkimuksen eräs tärkeä kohde henkilönnimien ohella. Suomalaisista kielitieteilijöistä paikannimiä ovat Suomessa tutkineet suomenkielisen paikannimistön osalta muiden muassa Eero Kiviniemi ja ruotsinkielisten alueitten osalta Lars Huldén. Saamelaisperäisiä paikannimiä Suomessa on tutkinut etenkin Ante Aikio. Suomen ulkopuolista uralilaisiin kieliin perustuvaa substraattinimistöä Pohjois-Venäjällä on tutkinut Janne Saarikivi. Suomalaisista historiantutkijoista paikannimitutkimuksen menetelmiä ovat systemaattisesti hyödyntäneet esimerkiksi Jouko Vahtola ja Saulo Kepsu.

Maantieteessä paikannimien tutkimus eli toponymia voidaan lukea myös osaksi kielimaantiedettä eli geolingvistiikkaa. Suomessa paikannimiä maantieteellisestä näkökulmasta ovat tutkineet muiden muassa Väinö Tanner ja Karl Nickul Lapissa ja Petsamossa^[2].

1. ↑ Kielitoimiston sanakirja. (Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0) Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5
2. ↑ Yli-Jokipii, Pentti: Trends in Finnish geography in 1920–1979 in the light of the journals of the period. Fennia, 1982, nro 1, s. 137-138. Helsinki: Suomen maantieteellinen seura. (englanniksi)