Panteismi

Panteismi (kreik. pan', ’kaikki’ ja theos, ’jumala’) on näkemys, jonka mukaan kaikkeus eli luonto on sama kuin Jumala.^[1][2] Panteisti ei usko useisiin persoonallisiin jumaliin vaan yhteen Jumalaan, joka on maailmankaikkeus.^[3][4] Panteismissa Jumalan ajatellaan olevan persoonaton ja ääretön, eikä jumalan lisäksi voi olla muuta todellisuutta.^[5]

Panteistisia ajatuksia esiintyy esimerkiksi hindulaisuuden Advaita Vedanta -koulukunnassa, joissain kabbalistisen juutalaisuuden suuntauksissa, kelttiläisessä henkisyydessä ja suufimystiikassa.^[6] Länsimaisen filosofian historiassa on ollut useita panteistisesti ajatelleita filosofeja.^[6] Panteistisia käsityksiä ovat kannattaneet esimerkiksi Giordano Bruno, Baruch Spinoza, Johann Wolfgang von Goethe, Friedrich von Schelling, Charles S. Peirce, William James, Ernst Haeckel ja Henri Bergson.^[5] Myös populaarikulttuurissa käsitellään joskus panteistisia teemoja, kuten elokuvissa Tähtien sota, Avatar ja Leijonakuningas.^[6]

Panteismista kirjoitti ensimmäisenä irlantilainen filosofi John Toland kirjassaan Socinianism Truly Stated (1705). Hän käytti adjektiivia ’panteistinen’, ja neljä vuotta myöhemmin eräs toinen kirjoittaja käytti ensi kertaa termiä ’panteismi’.^[4]

1. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä is ei löytynyt
2. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä tp ei löytynyt
3. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä skepsis ei löytynyt
4. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä eb ei löytynyt
5. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä newage ei löytynyt
6. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä stanford ei löytynyt