Perinneruoka

Tässä artikkelissa tai sen osassa aihetta käsitellään lähinnä Suomen tai suomalaisten näkökulmasta. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin näkökulmaa yleismaailmallisemmaksi. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Perinneruoka on ruokaa, jonka sisältöön, valmistamiseen, tarjoiluun ja syömiseen liittyvä tieto, tapa ja osaaminen on siirtynyt sukupolvelta toiselle.^[1]

Perinneruoat ovat tärkeä osa monien juhlapyhien, esimerkiksi joulun ja pääsiäisen viettoa. Ruoan merkitys juhlassa oli entisaikaan erityisen suuri, koska ravintoa ei aina ollut riittävästi.^[2]

Tietyn alueen keittiön määrittelevät kolme päätekijää: perusraaka-aineet, valmistustavat ja tavallisimmat mausteet. Tiettyyn kulttuuriin kasvaneet ihmiset suosivat tottumustensa mukaista ruokaa ja mieltävät tietyt ravinnoksi kelpaavat raaka-aineet epämiellyttäviksi, jos niitä ei tunneta tai pidetä hyväksyttävinä kyseisessä kulttuurissa. Ruokakulttuurit ovat syntyneet ravinnon hankintatapojen, ruoanvalmistustapojen ja nauttimistapojen yhteisvaikutuksena.^[3] Välimeren alueella on perinteisesti käytetty ruoanlaitossa oliiviöljyä, pähkinöitä, pakokasveja, kalaa ja äyriäisiä.^[4] Italiassa Pastaruoat ovat perinneruokia. Pastatyypit ovat jakautuneet pohjoisen ja etelän välillä. Pohjois-italiasssa käytetään litteää tuorepastaa, jonka valmistuksessa on käytetty kananmunaa. Etelä-Italiassa taaskäytetään putkimaisia pastatyyppejä.^[5] Aasiassa yleisimpiä ja perinteisimpiä ovat wokkiruoat ja keittoruoat. Perinteisimmin käytettyjä raaka-aineita ovat riisi, vihannekset, mausteseokset ja yrtit.^[6]

Perinneruoat eivät aina ole kovin alkuperäisiä siinä mielessä, että ne olisi keksitty kyseisellä alueella. Monet suomalaiset maaseudun ruokalajit ovat muunnelmia herrasväen vastaavista, jotka taas ovat usein peräisin Suomen ulkopuolelta. Esimerkiksi savolainen alatoopi ei välttämättä ole kovinkaan lähellä ranskalaista esikuvaansa. Nykyisin tarjottavat perinneruoat ovat myös nykyihmisen makuun ja nykyajan valmistustapoihin sopeutettuja. Esimerkiksi muikun ja monien muiden pilaantuvien elintarvikkeiden perinteinen säilömistapa oli hapattaminen, joka ei vastaa nykymakua.^[7]

1. ↑ Karjalainen 2009, s. 7.
2. ↑ Karjalainen, Sirpa: Juhlan aika. Suomalaisia vuotuisperinteitä. WSOY, 2004.
3. ↑ Finfood-sivusto ja Räsänen 1980, ks. Nousiainen 2015, s. 7.
4. ↑ Maaret Tiensuu: Suojaa syövältä ja sydänsairauksilta-tälläinen on hehkutettu Välimeren ruokavalio Kotiliesi. 17.8.2017. Otavamedia. Viitattu 3.5.2024.
5. ↑ Ihana Italian keittiö, s. 7. Suomentanut Pirjo Latvala. WSOY, 1997. ISBN 951-0-23402-8
6. ↑ Suuri aasialainen keittokirja, s. 8-12. Suomentanut Merja Tuomi. Könemann, 2007. ISBN 3-8290-3255-2
7. ↑ Paistinkääntäjät puhuivat perinneherkuista. Ihannekeittiössä valmistetaan aitoa ja yksinkertaista ruokaa. Helsingin Sanomat, 20.8.1987, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).