Philippe Alliot | |
---|---|
Philippe Alliot Yhdysvaltain GP:ssä 1990 |
|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | [1] Voves [1] |
Kansalaisuus | ranskalainen |
Formula 1 -ura | |
Aktiivivuodet | 1984–1990, 1993–1994 |
Talli(t) | RAM, Ligier, Larrousse, McLaren |
Kilpailuja | 116 (109 starttia) |
Maailmanmestaruuksia | 0 |
Voittoja | 0 |
Palkintosijoja | 0 |
Paalupaikkoja | 0 |
Nopeimpia kierroksia | 0 |
MM-pisteitä | 7 |
Ensimmäinen kilpailu | Brasilian Grand Prix 1984 |
Viimeinen kilpailu | Belgian Grand Prix 1994 |
Philippe René Gabriel Alliot (s. 27. heinäkuuta 1954 Voves, Ranska) on ranskalainen entinen kilpa-autoilija ja Formula 1 -kuljettaja.[2][3]
Alliot on toiseksi eniten F1-osakilpailuja ajanut kuljettaja, joka ei ole yltänyt kertaakaan palkintosijoille (109 GP:tä). Edellä tässä tilastossa on vain italialainen Pierluigi Martini (118 GP:tä). Alliotin menestys jäi vielä Martiniakin vaatimattomammaksi, sillä ranskalaisen paras sijoitus oli viides, kun italialainen kykeni parhaimmillaan neljänneksi. Alliot keräsi kaikkiaan 7 MM-pistettä.[2][3]
Philippe Alliot ajoi seitsemän täyttä kautta ja kaksi vajaata vuosina 1984–1990 sekä 1993-1994.[2][3] Alliot ajoi pääasiassa pikkutalleissa, joiden autot eivät olleet kilpailukykyisiä.[2] Luotettavuudeltaan ne olivat heikkoja; Alliot keskeytti kaikkiaan 64 kertaa. Seitsemän kertaa hän ei selvinnyt varsinaiseen kilpailuun.[2][3] Jäähdyttelyvuotenaan 1994 hän osallistui vielä kahteen osakilpailuun, niistä toiseen McLarenilla, mutta ilman menestystä.[2][3]
Alliot pääsi tuuraamaan McLaren-pilotti Mika Häkkistä Unkarin GP:ssä 1994, sillä Häkkinen kärsi yhden kilpailun mittaisen ajokiellon oltuaan mukana Saksan GP:n starttikolarissa, jossa kymmenen autoa jäi lähtösuoralle.[2][4] Alliotin pesti McLarenin ratissa jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän joutui keskeyttämään vesipumpun rikkouduttua, kun neljännes kisasta oli ajettu.[5][6] Vaikka McLaren käytti ranskalaisvalmistajan Peugeotin moottoreita kyseisellä kaudella, tallipäällikkö Ron Dennis korvasi Alliotin Martin Brundlella.
Philippe Alliot aloitti kilpa-autoilijan uransa 1976 ranskalaisessa Formula Renault -sarjassa, jota tuohon aikaan hallitsi sittemmin F1-legendaksi noussut Alain Prost. Myös Alliotin kyvyt pantiin merkille, hän sai alleen parempaa kalustoa ja onnistui voittamaan sarjan mestaruuden 1978.[2] Voitto nosti hänet Ranskan Formula 3 -sarjaan, jossa hän sijoittui 1979 kolmanneksi, Prostin voittaessa. Vuorossa oli Euroopan Formula 3 -sarja, jossa niin ikään oli tarjolla kolmossija 1981. Seuraava vaihe oli Formula 2 vuonna 1983.[2] Kyseisen vuoden huippukohdaksi muodostui kuitenkin Le Mansin 24 tunnin ajo, jossa Alliot sijoittui kolmanneksi yhdessä Mario Andrettin ja Michael Andrettin kanssa.[7] Hän oli kolmas myös vuosina 1992 ja 1993, jolloin ajoi Mauro Baldin ja Jean-Pierre Jabouillen kanssa.[8][9] Formula 1:sten jälkeen Alliot jatkoi kilpailua Touring Car-luokissa ja urheiluautokilpailuissa.[2] Aktiiviuransa jälkeen Alliot toimi tv-kommentaattorina ja perusti myöhemmin oman urheiluautotallin.