Pierre Curie | |
---|---|
Henkilötiedot | |
Syntynyt | 15. toukokuuta 1859 Pariisi, Ranska |
Kuollut | 19. huhtikuuta 1906 (46 vuotta) Pariisi, Ranska |
Kansalaisuus | Ranskalainen |
Koulutus ja ura | |
Tutkinnot | Sorbonne |
Väitöstyön ohjaaja | Gabriel Lippmann |
Instituutti | Sorbonne |
Oppilaat |
Paul Langevin André-Louis Debierne |
Tutkimusalue | Fysiikka |
Tunnetut työt | Radioaktiivisuus |
Palkinnot | Nobelin fysiikanpalkinto (1903) |
Nimikirjoitus |
|
Pierre Curie (äännetään [pjɛʁ kyʁi]; 15. toukokuuta 1859 – 19. huhtikuuta 1906)[1] oli ranskalainen fyysikko, jonka tutkimukset radioaktiivisuuden, pietsosähköilmiön, magnetismin ja kristallografian aloilla olivat uraauurtavia. Pierre Curie työskenteli yhdessä vaimonsa Marie Curien kanssa radioaktiivisuuden parissa. Curiet ottivat käyttöön termin radioaktiivisuus ja vuonna 1898 Pierre avusti vaimoansa uusien alkuaineiden, poloniumin ja radiumin, löytämisessä. Curiet jakoivat Henri Becquerelin kanssa Nobelin fysiikanpalkinnon vuonna 1903. Myös Pierre ja Marie Curien tytär Irène Joliot-Curie ja vävy Frédéric Joliot-Curie olivat radioaktiivisuutta tutkineita fyysikoita.