Poliittinen maantiede on tieteenala, joka tutkii sekä poliittisten prosessien alueellisesti vaikuttavia lopputuloksia että tapoja, joilla maantieteelliset olosuhteet vaikuttavat poliittisiin prosesseihin. Perinteisesti poliittinen maantiede analysoi ilmiöitä kolmiasteisessa rakenteessa, jossa valtioiden tutkimus on keskiössä, kansainvälisten suhteiden (tai geopolitiikan) tutkimus sen yläpuolella ja vsaltionosien kuten paikkakuntien tutkimus sen alapuolella. Tieteenalan tärkeimmät tutkimuskysymykset voidaan tiivistää ihmisten, valtion ja alueiden välisiksi suhteiksi.
Poliittinen maantiede muotoiltiin omaksi tieteenalakseen 1900-luvulla. Etenkin saksalainen maantieteilijä Friedrich Ratzel (1844—1904) erikoistui tieteen ja termin vakiinnuttamisessa. Hän pohjasi näkemyksensä Alexander von Humboldtin (1769—1858), Charles Darwinin (1809—1882) sekä Hegelin (1770—1831) näkemyksiin ja teorioihin.