Polttovenehautaus[1] on polttohautaamisen muoto, jossa vainaja asetettiin puuveneeseen hauta-antimineen ja poltettiin roviolla. Palamattomat esineet, tuhka ja jäljelle jääneet haudattiin esimerkiksi maakuoppaan tai polttokenttäkalmiston kivien sekaan. Polttovenehautauksia tehtiin Itämeren rannikoiden yhteisöissä rautakaudella, erityisesti merovingi- ja viikinkiaikana eli noin 550–1000 jaa. Samaan aikaan esiintyi harvemmin myös veneessä hautaamista, jolloin vainajaa ei poltettu.[2][3]