Proteakasvit | |
---|---|
Etelä-Afrikan kansalliskukka: kuningasprotea (Protea cynaroides) |
|
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Kasvit Plantae |
Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
Lahko: | Proteales |
Heimo: |
Proteakasvit Proteaceae Juss. |
Alaheimot | |
|
|
Katso myös | |
Proteakasvit (Proteaceae) on kukkivien kasvien heimo. Sen jäseniä tavataan luonnonvaraisina lähinnä eteläisellä pallonpuoliskolla, mutta niitä kasvatetaan koristekasveina muuallakin. Heimo oli jakaantunut kahteen taksoniin Proteoideae ja Grevilleoideae jo silloin, kun Gondwana-manner hajosi 140 miljoonaa vuotta sitten.[1] Sukujen Leucospermum, Leucadendron ja Protea lajeja käytetään leikkokukkina ja lämpimissä maissa myös puutarhan koristekasveina.[2] Proteakasveihin kuuluu puita ja pensaita, joilla on usein suuret ja värikkäät kukinnot.
Proteakasvien levinneisyysalueisiin kuuluvat Etelä-Afrikka, trooppisen Afrikan vuoret, Madagaskar, trooppinen Aasia, Malaijien saaristo, Australia, Uusi-Kaledonia, Uusi-Seelanti, trooppinen Amerikka ja Chile. Heimossa on useita esimerkkejä Etelä-Amerikan, Etelä-Afrikan, Australian ja Kaakkois-Aasian kasvistoille yhteisistä suvuista, mikä ilmiö selittyy muinaisesta em. Gondwanamantereesta, jolle heimo ehti levitä, ennen mantereen hajoamista. Esimerkiksi suvussa Gevuina on kolme lajia, joista yksi kasvaa Chilessä, yksi Uudessa-Guineassa ja yksi Koillis-Australiassa. Useimpien lajien kasvualueilla vallitsee pitkä kuiva kausi, johon niiden rakenne on sopeutunut (kuivakkokasveja eli kserofyyttejä). Heimossa on kuitenkin myös sademetsien puita, kuten 100-lajisessa suvussa Helicia.