Puolan kansantasavalta Polska Rzeczpospolita Ludowa |
|
---|---|
1944–1990 |
|
|
|
Valtiomuoto | kansandemokratia, kommunistinen valtio |
Yhdistyneen työväenpuolueen ensimmäinen pääsihteeri |
Bolesław Bierut (1944–1947) Franciszek Trąbalski (virkaatekevä; 1947) Władysław Kowalski (virkaatekevä; 1947) Bolesław Bierut (1947–1952) Aleksander Zawadzki (1952–1964; kuoli virassa) Edward Ochab (1964–1968) Marian Spychalski (1968–1970) Józef Cyrankiewicz (1970–1972) Henryk Jabłoński (1972–1985) Wojciech Jaruzelski (1985–1989) |
Pääkaupunki | Varsova |
Pinta-ala | |
– yhteensä | 312 685 km² |
Väkiluku (1989) | 37 970 155 |
Historia | |
– väliaikainen hallinto | 31. joulukuuta 1944 |
– perustuslain promulgaatio | 22. heinäkuuta 1952 |
– kommunistihallinnon hajoaminen | 30. tammikuuta 1990 |
Viralliset kielet | puola |
Valuutta | Puolan złoty |
HDI (1989) | 0,910[1] |
Lyhenne | PL |
Kansainvälinen suuntanumero |
+48 |
Kansallislaulu | ”Mazurek Dąbrowskiego” |
Edeltäjät |
Neuvostoliitto Natsi-Saksa Puolan kenraalikuvernementti |
Seuraaja | Puola |
Puolan kansantasavalta (puol. Polska Rzeczpospolita Ludowa) oli Puolan virallinen nimi vuodesta 1952 vuoteen 1990. Vaikka stalinistit ottivatkin valtion valtaansa heti vapautuksen natsi-Saksasta jälkeen vuonna 1944, valtion nimeä muutettiin vasta kahdeksan vuotta myöhemmin.[2]
Vaikka Puolan kansantasavalta oli virallisesti itsenäinen valtio, sen johtajat hyväksyttiin Kremlissä. Valtion käytännöt säädettiin Moskovassa, ja Puolan kansantasavallasta tuli itäblokin nukkevaltio, joka oli lähes kokonaan Neuvostoliiton vallassa. Neuvostoliitto vaikutti paljon myös itse valtiossa, ja puna-armeijalla oli aina joukkoja Puolassa (500 000 vuonna 1945, 135 000 vuonna 1955, 40 000 vuonna 1989). Neuvostoliiton kenraalien ja sotilaiden osuus Puolan asevoimista oli noin 80 %. Puolan yhdistyneestä työväenpuolueesta (puol. Polska Zjednoczona Partia Robotnicza, PZPR) tuli valtapuolue, ja Puolan kansantasavallasta tuli virallisesti kommunistinen valtio.[2]