Raastuvanoikeus (lyhenne RO[1], ruots. rådhusrätt tai rådstuvurätt, suomen puhekielessä usein rosis) oli Ruotsissa vuoteen 1971 ja Suomessa vuoteen 1993 saakka vanhojen kaupunkien alioikeuden nimi. Maaseudulla sekä myös kauppaloissa ja uusissa kaupungeissa (Ruotsissa vuodesta 1910 ja Suomessa vuodesta 1960 lähtien perustetut kaupungit) alioikeutena toimivat kihlakunnanoikeudet.
Vuoden 1734 lain mukaan, joka oli pitkään voimassa molemmissa maissa, raastuvanoikeus oli yleensä vasta toinen oikeusaste, ensimmäisenä olivat kämnerinoikeudet. Kaikissa kaupungeissa ei kämnerinoikeutta kuitenkaan ollut, jolloin niissä raastuvanoikeus toimi ensimmäisenä oikeusasteena.[2] Kämnerinoikeudet kuitenkin lakkautettiin molemmissa maissa 1800-luvulla, Suomessa vuonna 1868[3], minkä jälkeen raastuvanoikeudesta tuli alin oikeusaste.
Raastuvanoikeuden päätöksistä valitettiin molemmissa maissa hovioikeuteen.
- ↑ Lyhenneluettelo 31.10.2013. Kotimaisten kielten keskus. Arkistoitu 12.10.2013. Viitattu 23.11.2013.
- ↑ Ruotsin valtakunnan vuoden 1734 laki: Oikeudenkäymisen Kaari (1. luvun 3 ja 4 § sekä 6. luku) Agricola-projekti. Viitattu 2.10.2017.
- ↑ ”Kämnerinoikeus”, Tietosanakirja, 5. osa (Kulttuurisana–Mandingo), s. 284. Tietosanakirja Oy, 1913. Teoksen verkkoversio.