Radvila

Radvila (liett. Radvila, puol. Radziwiłł, valkoven. Радзіві́л, Radzivil), myöhemmin ja puolalaisissa asiakirjoissa myös Radziwiłł on hyvin merkittävä historiallinen liettualais-puolalainen mahtisuku. Sukunimen historia juontaa juurensa Liettuan suuriruhtinaskunnan aikaan 1400-luvulle, jolloin liettualaiseen aateliin ja suuriruhtinas Vytautiksen lähipiiriin kuuluvan Kristinas Astikasen (kuoli 1444) pojalle annettiin nimi Radvila Astikaitis (kuoli 1477). Hänen poikansa Mikalojus Radvila Vanha (kuoli 1509) oli ensimmäinen Radvilan sukunimen varsinainen kantaja. ^[1][2][3] Periytyvän aatelisvaakunan sukuun toi ilmeisesti ensimmäisenä Kristinas Astikas, ja tämä torviaiheinen vaakuna on ollut käytössä Radviloilla sen jälkeen. Vuosina 1518 ja 1547 Radvilan (Radziwiłł) eri sukuhaaroille saatiin Liettuan ja Puolan aatelisilla harvinainen herttuan arvonimi (saksalais-roomalaiselta keisarikunnalta) ja arvostetumpi, suvun aiemman vaakuna-aiheen sisältävä kruunupäinen herttuan vaakuna. Suvun motto on: Jumala on neuvonantajamme.^[4]

Radvilan suku oli merkittävä uskonpuhdistuksen tukija ja maanomistaja Baltiassa (Liettuassa, Latviassa) ja itäisessä Keski-Euroopassa (Puola, Valko-Venäjä, Ukrainan länsiosat). Suku nousi myös yhdeksi Puola-Liettuan rikkaimmista ja poliittisesti mahtavimmista suvuista. Suvun miehet kohosivat usein Liettuan suuriruhtinaskunnan sotapäälliköiksi (hetmanni) ja esimerkiksi Liettuan Trakain tai Vilnan kaupungin tai niitä ympäröivän maakunnan johtajiksi. Mikalojus Radvila Vanhan pojanpojantytär Barbara Radziwiłł (Barbora Radvilaitė, 1520–1551) nousi jopa Puolan kuningattareksi Sigismund II:n puolisona.^[1][2][3]

Suvun elossa olevan sukuhaaran kantaisä on Liettuan suuriruhtinaskunnan ylihetmanni, Njasvižin palatsilinnan hallitsija Mikalojus Radvila (Mikołaj Radziwilł, 1515–1565). ^[1] Hän kääntyi kalvinismiin ja julkaisi puolankielisen raamatunkäännöksen. Kaikki hänen poikansa kääntyivät kuitenkin katolisiksi. Heistä tunnettu oli Krzystof Radziwilł (1547–1603), joka voitti Koknesessa (Koknes, Kokenhusen, Kukenois) 1601 Carl Carlsson Gyllenhjelmin ruotsalaisjoukot. Samaan sukuun kuului varakas ja tuhlaileva Karol Stanislaw Radziwilł (1734–1790).^[5]

Suku vaikutti Puolan julkisessa elämässä vielä 2000-luvulle saakka. Esimerkiksi Puolan opetusasioista vastaavana varaministerinä (1997–2001) toimi Anna Radziwilł.^[6][7]

Radziwillin suvun laaja arkisto ja kirjasto liitettiin vuonna 2009 Unescon Memory of the World -rekisteriin. Kokonaisuus ei ole yhtenäinen vaan sijaitsee hajallaan Valko-Venäjällä, Liettuassa, Ukrainassa, Puolassa, Venäjällä ja Suomessa. Yli 1 200 nidettä Radziwllien kirjastosta on kuulunut vuodesta 1829 Suomen kansalliskirjaston kokoelmiin.^[8]

1. ↑ ^{a b c} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Radvila family ei löytynyt
2. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Radvila family2 ei löytynyt
3. ↑ ^{a b} Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Liettuan historia ei löytynyt
4. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Vaakunat ja motto ei löytynyt
5. ↑ Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 6, palsta 147
6. ↑ Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Anna-R. ei löytynyt
7. ↑ Radziwiłł family (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.10.2015.
8. ↑ Radziwillien kirjat liitettiin Unescon Memory of the World -rekisteriin Kansalliskirjasto 9.12.2009. Viitattu 12.12.2015.