Ranskalainen puolustus | |
---|---|
Siirrot | 1.e4 e6 |
ECO | C00-C19 |
Nimen alkuperä | Lontoo–Pariisi-ottelu, 1834[1] |
Avausperhe | Puoliavoimet pelit |
Chessgames.com opening explorer |
Ranskalainen puolustus on shakkiavaus, jolle on luonteenomaista se, että valkea siirtää e-sotilaansa ruutuun e4 ja musta omansa ruutuun e6. Usein näin pelataan heti ensimmäiseksi, mutta avaukseen voidaan päätyä myös muista aloitussiirroista. Siirtoja merkitään seuraavasti:
1.e4 e6
Ensimmäisiä kertoja avausta tutkittiin jo vuonna 1497.[2] Nimensä avaus sai kuitenkin Lontoon ja Pariisin kaupunkien välillä vuonna 1834 pelatun kirjeshakkipelin mukaan, vaikka puolustusta oli käytetty aiemminkin.[2] Avaus nimettiin ranskalaiseksi puolustukseksi Pariisin voitettua pelin.[2]
Avaus oli suosionsa huipulla 1800-luvun puolivälin jälkeen.[3] Nykyisin siirto 1...e6 on mustan kolmanneksi suosituin siirto heti siirtojen 1...e5 ja 1...c5 jälkeen.[4] Avauksen merkittävimpiä kehittäjiä on Aron Nimzowitsch, joka harjoitti sitä hyvin tuloksin sekä valkoisilla että mustilla nappuloilla.[5][6] John L. Watsonin mukaan Nimzowitschin syvälliset pelit vakiinnuttivat ranskalaisen puolustuksen maineen aggressiivisena, vastahyökkäykseen perustuvana puolustuksena.[7] Toinen erityismaininnan ansaitseva avauksen kehittäjä on Watsonin mukaan Wolfgang Uhlmann, joka on pelannut lähes pelkästään siirtoa 1...e6 monen vuosikymmenen ajan ja kehittänyt lukuisia ideoita avaukseen.[7] Muita ranskalaisen puolustuksen tärkeitä kehittäjiä ovat olleet muun muassa entiset maailmanmestarit Mihail Botvinnik ja Tigran Petrosjan, jotka pelasivat sitä erityisesti mustilla.[8] Nykyisistä huippupelaajista ranskalaista puolustusta ovat pelanneet muun muassa Nigel Short[9], Jevgeni Barejev[10], Aleksandr Morozevitš[11] sekä Aleksei Drejev[12].
Shakin ensimmäinen maailmanmestari Wilhelm Steinitz ei omien sanojensa mukaan koskaan pelannut ranskalaista avausta, koska hän piti sitä kaikista avauksista tylsimpänä.[13] Ruotsalaisen kansainvälisen mestarin Ari Zieglerin mukaan ranskalaisessa puolustuksessa on kyse enemmän strategiasta kuin taktiikasta. Tarvittavan taktisen laskelmoinnin määrä on pienempi kuin monissa muissa shakkiavauksissa. Runsaan teorian opiskelun sijasta avauksessa on tärkeää, että pelaaja ymmärtää asemallisia ideoita ja tietää, minne sijoittaa upseerinsa.[14]