Back Swawel AF ድኝ AM Ixufre AN गन्धक ANP كبريت Arabic كبريت ARY كبريت ARZ Azufre AST ЧӀабатӀ AV सल्फर AWA
| |||||
| Yleistä | |||||
| Nimi | Rikki | ||||
| Tunnus | S | ||||
| Järjestysluku | 16 | ||||
| Luokka | epämetalli | ||||
| Lohko | p | ||||
| Ryhmä | 16, happiryhmä | ||||
| Jakso | 3 | ||||
| Tiheys | (n. 20 °C) (alfa) 2,08 (beeta) 1,96 · 103 kg/m3 | ||||
| Kovuus | 2,0 (Mohsin asteikko) | ||||
| Väri | sitruunankeltainen | ||||
| Löytövuosi, löytäjä | Esihist., - | ||||
| Atomiominaisuudet | |||||
| Atomipaino (Ar) | 32,0655 | ||||
| Atomisäde, mitattu (laskennallinen) | 100 (88) pm | ||||
| Kovalenttisäde | 102 pm | ||||
| Van der Waalsin säde | 180 pm | ||||
| Orbitaalirakenne | [Ne] 3s2 3p4 | ||||
| Elektroneja elektronikuorilla | 2, 8, 6 | ||||
| Hapetusluvut | -II, -I, II, IV, VI | ||||
| Kiderakenne | ortorombinen | ||||
| Fysikaaliset ominaisuudet | |||||
| Olomuoto | kiinteä | ||||
| Sulamispiste | 388,36 K (115,21 °C) | ||||
| Kiehumispiste | 717,8 K (444,6 °C) | ||||
| Moolitilavuus | (25 °C) 15,53 · 10−3 m3/mol | ||||
| Höyrystymislämpö | 45 kJ/mol | ||||
| Sulamislämpö | 1,727 kJ/mol | ||||
| Höyrynpaine | 100 Pa 449 K:ssa | ||||
| Äänen nopeus | - m/s - K:ssa | ||||
| Muuta | |||||
| Elektronegatiivisuus | 2,58 (Paulingin asteikko) | ||||
| Ominaislämpökapasiteetti | 0,708 (rombinen) kJ/(kg K) | ||||
| Sähkönjohtavuus | (20 °C) (amorfisena) 5 · 10-16 S/m | ||||
| Lämmönjohtavuus | (300 K) (amorfisena) 0,205 W/(m·K) | ||||
| CAS-numero | 7704-34-9 | ||||
| Tiedot normaalilämpötilassa ja -paineessa | |||||
Rikki on alkuaine, jonka kemiallinen merkki on S[1] (lat. sulfur, sulphur), järjestysluku 16 ja IUPACin standardin mukainen atomimassa on [32,509;32,076] amu[2]. Se on yleinen, mauton ja hajuton, väriltään keltainen epämetalli. Luonnossa rikkiä esiintyy sekä vapaana alkuaineena että erilaisina yhdisteinä. Vapaana alkuaineena rikkiä on tuliperäisten alueiden maaperässä. Toimivasta tulivuoresta purkautuu mm. rikkiä ja rikin yhdisteitä ilmakehään ja maan pinnalle. Suurin osa rikistä on kuitenkin luonnossa erilaisina yhdisteinä. Nämä ovat pääasiassa rikin ja metallin yhdisteitä. Rikkiä saadaan metallinjalostuksen sivutuotteena, kun metalleja erotetaan näistä yhdisteistä. Rikki on tunnettu jo antiikin aikana. Siitä on käytetty suomen kielessä myös vanhahtavaa nimeä tulikivi, sillä se syttyy helposti palamaan, jolloin syntyy pistävän hajuista, ”tulikivenkatkuista” rikkidioksidia, SO2.
- ↑ Lyhenneluettelo: S Kotimaisten kielten keskus. Viitattu 6.11.2020.
- ↑ Michael T. Wieser & Tyler B. Coplen: Atomic Weights of the Elements 2009 (IUPAC technical report). Pure and Applied Chemistry, 2011, 83. vsk, nro 2. IUPAC. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.6.2011. (englanniksi)