Ritariromaanit olivat kansankielellä kirjoitettuja, ritareista kertovia runo- tai proosateoksia, joiden kukoistuskausi oli 1100–1300-luvulla. Käsitteen piiriin luetaan esimerkiksi bretonilaiset romaanit (Artur-romaanit), ritarieepokset sekä trubaduuri- ja minnerunous.[1] Lajityyppi kehittyi Ranskassa ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Suosittuja aiheita olivat kuningas Arthuriin ja pyöreän pöydän ritareihin liittyvät tarinat sekä kertomukset Tristanin ja Isolden rakkaudesta.[2]